Eilinen päivä olisi hyvin voinut olla jo kolmastoista päivä.
Ja perjantai.
Jos olisin taikauskoinen.
Jos olisin taikauskoinen.
Niin paljon sattui kommelluksia, että mietin jo reistaileeko muistini, mutta ehkä muistikortti päässäni alkaa vain olla taas täynnä ;)
1. Tämän yllä olevan kuusen kuvasin aamusta odotellessani työterveystarkastukseen.
Minulla oli hyvää aikaa kuvata, sillä vielä 20 minuutin jälkeenkään ei hoitajaa näkynyt.
Silloin kävin kysymässä olenkohan liikkeellä vääränä päivänä.
Ajanvaraukseni ei ollut mennyt perille, mutta syy ei ollut minun ja pääsinkin vastaanotolle.
2. Kotiin palattuani avasin postin tuoman joulukorttitilauskuoren.
Näytin korttia miehelle, joka huomasi, että siinähän toivotetaan ...Uutta Vuotta 2014!
Olin käyttänyt kortin muokkaamiseen tietokoneella monta tuntia.
Olin lähettänyt jo kertaalleen uusintatilauksen ja perunut ensimmäisen, josta puuttui koiran nimi (tyttö huomasi).
Valokuvaamon -50% -tarjous oli ehtinyt päättyä.
Joulukortit pitäisi lähettää viimeistään ylihuomenna.
Mies ehdotti, että korjaisin kortteihin kynällä vuosiluvun.
Mutta sen verran perfektionisti olen, että tein koneella muutokset korttiin ja lähetin uuden tilauksen valokuvafirmaan.
Mietin kyllä, että olisivat voineet soittaa ja kysyä, tilaanko tarkoituksella joulukortteja vanhalla tekstillä...
3. Olin aina välillä miettinyt, että kylläpä tämänvuotisen äiti-tytär-leirin leirikirje tulee myöhään eikä laskuakaan ole vielä tullut.
Laskimme viikkoja ja päiviä leirin alkuun ja järjestin töistä vapaan viikonlopun.
Mukaan lähtevältä ystävältäni kysyin ja heille oli leirikirje jo tullut.
Eilen tarkistin, niin en löytänyt sähköpostistani vahvistusta ilmoittautumiselle, jonka muistin tehneeni jo elokuussa.
Soitin leiripaikan toimistoon, mutta siellä ei ilmoittautumistamme näkynyt!
Leiri on ihan täynnä, mutta minulle ehdotettiin josko tulisimme majoittuen kotona.
Lapset eivät tuosta innostuneet, ajomatka on kolmisen varttia ja kyllä minustakin on mukavampi viettää koko viikonloppu leiripaikalla.
Ystävämme tarjosivat majapaikkaa omastakin huoneestaan.
Toimistoihminen lupasi vielä selvitellä muita mahdollisuuksia ja parin tunnin päästä minulle soitettiinkin, että pääsemme leirille ja meille on "sijaa majatalossa" :)
Ihanaa!!
Tämä saattaa olla viimeinen äiti-tytär-leiri, jolle vanhempikin neiti vielä lähtee, sillä hän kuuluu tuolla vanhimpiin lapsiin.
Tuo on laskujeni mukaan neljäs tai viides perättäinen leirimme eli oikea jolulunalun traditio,
Ihanaa, että se saa jatkua.
Ystäväni oli myöhemmin eilen vielä soittanut ja pyytänyt saada tyttöineen majoittua meidän huoneemme viereen eli ehkä me kaikki sitten olemme jossain hätätila-varastossa, saa nähdä ;)
Yllä olevan kuvan kuusi on kuvattu leiripaikan ulko-ovelta viime vuonna.
No loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ja ensi viikolla meillä kaikilla alkaakin jo joululoma, niin muistikortti saa taas latautua uudelleen :)
Yllä vielä vanhemman tyttären koulussa koristelemia piparkakkuja.
Ne sentään ovat onnistuneet erinomaisesti.
Onnistumisten päivää Sinulle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti