lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäkuussa

Pitkästä aikaa muutama rivi tännekin.
Nyt on vaan ollut ja on niin paljon kaikkea, ettei tänne ole ehtinyt.
Eikä kyllä vieläkään ehdi sen paremmin.
Kesä on parhaimmillaan ilmoista huolimatta.
En ole kyllä koskaan ymmärtänyt ainaista valitusta Suomen kesäsäästä. 
Minusta raikkaan kesäsateen ropina on mukavan rentouttavaa kuunneltavaa enkä välitä kovista helteistä.
Lapset ovat lomalla, aikataulut rentoja, ei siihen säällä niin suurta merkitystä ole.
Uimavedet toki saisivat lämmetä, mutta uskonpa, että nekin vielä ehtivät lämmetä heinäkuussa kuten viime vuonnakin.
Ja lapset kyllä ovat tarjenneet uida saunasta päin jo pitkään.
 Iltaisin on kauniita sumulaattoja ja hienoja auringonlaskuja, vaikka ei kunnolla pimeää tulekaan.
Lomaa voi pitää vaikka päivän kerrallaan.
Aamullakin voi istuskella terassilla ja syödä aamupalaa ruusuliinan päällä, vaikka olisikin lähdössä illaksi töihin.
Ketään ei tarvitse huolehtia aamulla kouluun.
Iltaisin kyllä lasketaan, että montakos lasta on kotosalla ja laitetaanko lisää nukkumapaikkoja vai soitellaanko lapsille kuulumisia.
Lapsilla on leirejä ja muita menoja ja kaverit saavat tulla yökylään.
Kaksi poikaa pohjoisemmasta saimme pitää vierainamme muutaman päivänkin :)
 Mansikkakakuin on juhlittu täysi-ikäistynyttä esikoista jo muutaman kerran eri porukoilla.
Tämän kakun tein mukaani töihin, kun lähdin juhannuksena iltavuoroon.
Alkoi työvuoro hyvin mansikkakakku-kahvitteluilla ihanien työkavereiden kanssa.
 Yksi ilta viikossa pyhitetään seurakunnan kokoukselle näissä ihanissa maisemissa.
Rannassa on vaihteleva määrä lapsia ja nuoria, aikuiset kuuntelevat myös hyviä puhujia ja syömiset hoidetaan nyyttäreillä.
Tuo on niin mukava kesätraditio, että nuo illat pidän vapaana työvuoroistakin.
Pian se alkaa lomakin ja suunnistamme taas avioliittoleirille.
Laskeskelin olevan 8. pitkä leirimme tuolla.
Luentoa sinne vielä väkerrämme.
Oikein mukavia kesäpäiviä Sinullekin :)

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ruusunpunaista

Heti aluksi pyydän anteeksi huonossa valossa kännykällä räpsittyjä kuvia.
Nyt kun kerrankin on vähän aikaa tänne kirjoitella, en viitsinyt odotella parempaa kuvausvaloa.
Tilasin tällaisen paketillisen konetiskiainetta.
Tuo riittää tosi kauan ja on hyvää, tuottokin meni jonkun leirikoulun tms. hyväksi.
Mutta eipä tuo purkki mikään keittiön kaunistus ole.
 Onneksi on Sarah Kay, joka on piirtänyt kauniita kuvia jokaiseen tilanteeseen.
Kuviaan löytyy paljon myös netistä kuvahaun hakukoneella.
 Kirjasta löytyi sopivasti tiskausaiheinen kuva.
Otin kuvasta kolme kopiota, niin ne peittävät sopivasti purkin etukyljen sekä sivut.
Kontaktimuovia päälle, niin ei tarvitse pelätä vesiroiskeitakaan.
 Nyt konetiskiainepurkki kelpaa hyvin koristamaan keittiötä :)
 Tässä vielä lisää vaaleanpunaista; ruusumuki, 
jonka ostin parilla eurolla uudeksi kahvimukikseni työpäivien kahvitauoille.
 Tuo uusi vahakangasliina on ihan tupaten täynnä ruusuja sekin.
Keittiöön olisi makuuni (tai ainakin perheen miesväen makuun) liiankin ruusuinen, 
mutta terassilla ihana.
Leikkimökin terassillakin on nykyään vaaleanpunaista;
pelargonioita.
Tässä vielä odottelen kahta poikaamme kotiin.
Vanhempi, juuri ajokortin saanut, on automatkan päässä kavereineen.
Nuorempi viettää viimeisiä hetkiään rippileirin isosena ja palaa pian kotiin kahden viikon leiriltä.
Tytöistäkin vanhempi on ollut pian viikon mummolassa ja tätilässä.
Tädin oma kauneushoitola on tuollaiselle teinitytölle kyllä niin hienoa.
Kasvonaamioita ym. ja vielä kampaajakäyntikin tiedossa :)
Tämä päivä meni minulla hienoissa juhlissa, tosin keittiöllä,
kun ystäväni poika pääsi ripille.
Huomenna sitten juhlitaan meillä, äskettäin 18v täyttänyttä esikoista :)
Mukavaa kesäkuun jatkoa Sinulle :)



torstai 4. kesäkuuta 2015

Pupu on kotona

 Pikkuinen pupu-tyttö on ollut nyt kotona vajaan viikon.
Pupu asuu pikkuemäntänsä huoneessa suuressa häkissä, josta kuvassa näkyy vajaa puolet.
 Se nukkuu keltaisessa mökissä, jonka katolle pääsee mintunvihreän portaan kautta.
Aluksi sen oli vaikea katolle päästä, mutta nyt se onnistuu jo hyvin.
Katolla on pehmikkeenä fleece-huopa ja sieltä näkee koko huoneen. 
Kotona pupunpoikasta odotti monta kuukautta sitten hankittu tervetuloa-kortti.
Kortin kuvassakin on kääpiöluppakorvakani.
Neiti on luovuttanut hyllyköstään suurimman osan pupunsa tavaroille.
Laatikoiden sisällykset hän kirjoitti tarralapuille.
Tuossa kuljetuskopassa pupu matkusti runsaan tunnin matkan kotiin.
Sielläkin oli pohjalla fleece-huopa, eväänä voikukan lehtiä ja ritilässä vesipullo.
 Mustikanvarvut ovat pupujen herkkua.
Niitä neiti käy keräämässä pupulleen tontin rajalta.
 Tietysti porkkanatkin ovat pupujen herkkua.
Niitä pupunpoikanen saa joka päivä tuoreina 
ja sen pikku-emäntä on kuivattanutkin niitä pupulleen uunissa.
 Pikku-emännän olkapäällä on pupunpoikasen mielestä maailman turvallisin paikka.
Turvallisempaa vielä on jos neiti laittaa käden pupun silmille, 
sillä silloin se luulee olevansa piilossa.
Poseeraaminen ei ole liikkuvaisen pupunpoikasen suosikkipuuhaa, 
mutta kun ottaa kymmeniä kuvia, niin aina joku onnistuukin.
Vajaan viikon kokemuksella pupu on kyllä aivan ihana lemmikki.
Helppo käsitellä, sopeutuvainen ja kiltti.
Pupu on onnellinen niin kauan kun ruokaa riittää.
Ja tietenkin pikku-emännän ja muidenkin huomiota.