Marraskuisena perjantaina

Kylläpä oli mukavaa, kun maa oli vähän aikaa valkoinen.

Kuviakin tuli taas otettua ulkona.

Erityisen hienoja kuvia otti taas vanhempi tytär järjestelmäkamerallaan.

Yksi ottamistaan kuvista päätyi muokattavaksi tämän vuoden joulukortiksemmekin.

Lapset eivät enää halua joulukorteissa poseerata, mutta onneksi eläimiä on taas yksi enemmän kuin viime jouluna, niin niistä saa söpöjä kortteja.

Jännityksellä vielä odotan näyttävätkö kortit samalta painosta tullessaan kuin lähtiessään :)

Nämä kuvat tosin ovat nyt vaan minun ottamiani, kun en ole saanut laitettua muita vielä tuonne kansioon, mistä tänne kuvat poimin.

Nopeastipa menivät taasen arkivapaat lasten kanssa.

Aamuisin oli ihan mukava kun sai viedä heitä ja kavereitaankin autolla kouluun kun satoi vettä.

Sitten talon rauhoituttua sai vielä kääriytyä huopaan ja ottaa pienet torkut.

Ihana oli tavata ystäviäkin oikein ajan kanssa ja kotia on jo vähän koristeltu jouluun.

Iltaisin ollaan pelattu pitkästä aikaa Pictionarya sen mitä lasten harrastuskuljetuksilta ja muilta hommilta ehdimme. Lapset ovat kyllä aika ylivoimaisia minuun nähden noissa piirtämishommissa :)

 Kuopuksen tanssikoulullakin oli avointen ovien päivä ja olipa mukava olla katsomassa tuntiaan.

Kyllä niin hienosti muistavat ulkoa pitkät liikesarjat, joiden nimetkin ovat ranskan kieltä.

Monen vuoden harrastuksen tuloksen kyllä näkee kun edistystä on taas tullut.

Tuo viimeinen kuva onkin sitten ihan muualta.

Miehen vei työ tällä kertaa Brysseliin ja tuo on kuvista, joita hän lähetti.

Jännitti kyllä kovasti on siellä oli juuri nostettu terroriuhka korkeimmalle tasolle ennen lähtöään.

Näihin pariin kymmeneen matkustusvuoteensa on kyllä mahtunut monenlaista.

On jännitetty vuorokausi tuhkapilven aikana kun mies odotti New Yorkissa koneeseen pääsyä.

On ollut koneiden myöhästymisiä, lentolakkoja ja tavaroiden katoamista.

Lisäksi tuo tämän syksyinen sairastuminen Englannissa.

Onneksi suojelus on aina ollut mukanaan eikä pahempaa ole sattunut. 

Mukavaa viikonloppua Sinulle.

Minulla se kuluu paljolti töiden merkeissä, mutta mukavaa on sielläkin.

Marraskuussa ja aiemminkin

Piiiiitkästä aikaa täällä.

Ehkäpä tämä on ollut sellainen luova tauko ja nyt taas aktivoidun, tiedä häntä.

Ei vain ole tuntunut siltä, että kirjoittaisin.

Aika on mennyt nopeasti ja on tuntunut ihan hyvältä olla tauolla.

Tänään kävin pitkästä aikaa katsomassa käyntilukuja ja ihmetyksekseni täällä käy edelleen väkeä joka päivä ja aika montakin.

Kuviakaan ei tule niin paljon otettua ellei bloggaa, mutta laitan nyt ihan sekalaisia muutamia kuvia tauon ajalta.

 Syksy on ennen ollut suosikkivuodenaikani, mutta nyt parina viime vuonna olen kovasti nauttinut keväästä ja tänä vuonna syksy on tuntunut kovin pimeältä ja kylmältä.

Jouluakaan en osaa odottaa vielä kun en ole sille ehtinyt paljon ajatuksia vielä uhrata ja on tosiaan niin pimeää.

Tässä kuva lokakuulta, asetelma kuistin ruukussa.

Muutamat kuura-aamut ovat olleet jo toiveikkaan valoisia ja yhdelle arkivapaapäivälleni sain aivan ihanan valoisan sään.

Syksyisin suosikkipuuhaani on istua lempinojatuolissani ja kutoa.

Silloin loppuu lukeminen, kun kutoessa ei oikein voi lukea.

Televisiotakaan en ole juuri avannut kevään jälkeen, vaikka se on yleensä totaalisemmalla tauolla vain kesän ajan.

Voisin kutoa vuorokausia putkeen ja melkein kadehdin työpaikkani yötyöläisiä, jotka ehtivät yövuoroissaan kutoa paljon jos on rauhallinen yö ;) 

Kun omilla lapsilla, lasten kavereilla, kummilapsilla jne. on jo liikaakin rasoja, pipoja ja villasukkia, ovat myös kuistin eläimet saaneet lämpimät pipot :)

Olisipa vielä katos kuistilla, niin nuo säilyisivät talvenkin yli näkyvillä.

Siis sen lumisen talven, jos meille sellainen suodaan.

Pikkuisia avaimenperä-sukkia innostuin myös tekemään.

Seuraava kokeilu tulee olemaan rasa-avaimenperä jossain vaiheessa.

Siinä pikkuruisessa peukalossa tleekin olemaan näpertämistä :) 

Tietenkin olen kutonut myös Joulun Lapsille, tosin suurimman osan tämän joulun villalahjoistaan kudoin jo alkuvuodesta. 

 Nyt on viisi pakettia saatu matkaan ja toiset sukat jo valmistumassa ensi vuoden paketteihin.

Silloin tavoitteenani on kuusi pakettia.

Alkuvuodesta kudon ja sitten teen hankintoja vähän joka kuukausi, niin tuo ei ole mitenkään vaivalloinen tehtävä.

Työpaikalla saimme kerättyä valmiiksi kaksi pakettia myös.

 Tässä linkki  Joulun Lapsi-sivuille, jos sattuu olemaan vielä joku, joka ei ole näistä kuullutkaan.

Viikonlopun ajan vielä otetaan paketteja vastaan ja rahalahjoja toki senkin jälkeen.

Tässä vielä yksi syy pitkään blogihiljaisuuteen.

Alkusyksystä mieheni sairastui ja muutaman viikon ajan arjessamme oli kaiken muun lisäksi sairaalajutut. 

En oikeasti kauhean pitkiä aikoja ehdi istuskella kutomassa ja silloin tuntui hyvältä olla sairaalassa kaikki mahdollinen muulta liikenevä aika, mikä ei tosin ollut kauhean paljon kun sairaalaan on matkaakin.

Tuo aika sai miettimään sitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua ja osittain muuttuikin pysyvästi.

Läheltä piti, ettei käynyt paljon huonommin, mutta meillä on onneksi paljon suojelusenkeleitä ja rukoilevia ystäviä.

Siunausta oli mm. siinä, ettei mies ollut sairastuessaan maailman toisella laidalla kuten oli ollut vajaa kaksi viikkoa aiemmin, vaan oli vain Englannissa asti.

Vaikka tuokin oli kaukana siinä tilanteessa.

Mutta nyt on kaikki jo hyvin ja mieskin palannut sairaslomaltaan töihin.

Hän on ehtinyt työreissatakin jo USA:ssa ja Koreassa ja on piakkoin lähdössä Belgiaan.

Tässä nyt kootusti vähän kuulumisia tältä pitkältä taukoajalta.

Arki on täyttä ja hyvä niin.

Vaikka kiirettä pitää, niin onneksi jää aikaa vain ollakin.

Olisi kiva saada kommentteja myös teiltä, jotka täällä käytte :)

Koittakaahan tekin jaksaa tämän pimeyden yli.