Näitä päiviä

Mies lähetti alla olevan kuvan jokin aika sitten, on näkymä työpaikkansa ikkunasta.

Tuo silta johtaa Alcatrazin vankilasaarelle.

Itsekin olen tuolla miehen mukana käynyt ja hauska, miten maisemat tuossa kuvan ulkopuolella palautuivat myös mieleen, vaikka käynnistäni on yli 15 vuotta aikaa.

Suunnilleen tuon kuvaviestin jälkeen tekstiviestiyhteys katkesikin, kun miehen kännykkä oli nauttinut yliannostuksen erästä colajuomaa :(

Ja kotimaasta...

Tämä viikonloppu menee aika lailla neidin harrastuksen merkeissä.

Olen vihdoin oppinut tekemään nutturan, joka pysyy koko päivän ja 

läpäisee opettajan  "nuttura-tarkastuksen" :)

Ja käyttämään valkkia nutturan teossa.

Tänään oli kenraaliharjoitukset, huomenna sitten näytökset.

Tämän aamun aamupala-brunssilla meillä oli tuoretta patonkia.

Hellapoliisin sivuilta löytyy tämä helppo ja hyvä resepti.

Näinä päivinä täytyy seurata usein wilmaa (sähköinen reissuvihko), 

että tietää lähettää lapset oikeaan aikaan kouluun oikeat tavarat, eväät tms. mukanaan.

Yhtä ja toista muutakin muistettavaa on, joista osan muistan taas unohtuneenkin.

Nämä kukat ovat menossa balettiopettajalleen neidiltä ja toiselta balleriinalta.

Illasta neitiä jännitti huominen näytös eikä uni tullut, niin tuli vielä isoveljen kanssa pelaamaan.

Toinen neitimme on tyttöjen leirillä tämän viikonloppun. Juuri soitti ja kertoi ryhmänsä voittaneen leiriolympialaiset. Lajeina mm. kravattisolmu, lakanan viikkaus ja leivonta-aineiden tunnistaminen ;)
Tänään oli ollut tytöille myös jalkahoito kynsilakkauksineen ja kaikkea muuta tyttöjen mielestä tooooosi kivaa. Uinutkin oli paljonkin eikä ollut edes ensimmäinen kertansa tälle keväälle. Hrr.

Ihana, että tänään ehdin vielä runsaaksi tunniksi parvekkeelle katselemaan alakuvan

maisemaa ja ottamaan aurinkoa.

Välillä täytyy kerätä vähän aurinkoenergiaa, että jaksaa :) 

Sillä kyllä sitä jaksamista on välillä koeteltukin.

Niin kuin tänään kun kuopus oli kaupasta lähtiessä jo nälkäinen ja ihan kaikki tuntui olevan pielessä.

Kun äiti osti vääränlaista jäätelöä, jota neiti ei aio koskaan syödä, (vaikka itse paketin valitsikin). 

Ja kun äiti laittoi kauppakassit auton takakonttiin, niin neiti ei voinut ottaa kotimatkalla niitä jäätelöitä. 

Eikä äiti koskaan anna hänelle jäätelöä.

Isi kyllä ostaisi oikeanlaista. 

Ostaisi kaiken muunkin mitä neiti pyytää. 

Antaisi istua etupenkilläkin. Ilman turvavöitäkin vaikka.

Niinpä, taitaa se isin ikäväkin jo olla.

Itse kullakin.

Pihamme on niin kauniissa kukassa ja ihan lempiväriänikin vielä :)

Täytyy nauttia ennen kuin mies palaa ja leikkaa ruohon.

On nimittäin jo kotimatkansa alussa <3