Sunnuntaikävelyllä

Tänään otimme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

 

No ... melkein kahden ...

 

 

Lapset halusivat käyttää omia rahojaan elokuvalippuihin ja

lähteä katsomaan Räyhä-Ralfia.

Vanhempi tyttö tosin jäi mieluummin kotiin kaverinsa kanssa, mutta kun esikoisen kaveri lähti mukaan, niin lapsiluku pysyi samana.

Veimme lapsoset elokuviin ja ajoimme itse Pyynikille josta lähdimme elokuvan pituiselle kävelylle.

 

 

Osa reitistämme kulki niin upeiden talojen ohi, että täytyihän niitä kuvata.

 

Tässä alla olevassa on mielestäni hieno väri. Pidän nykyään harmaasta.

Mies ihaili tarkkoja yksityiskohtia noissa nurkkapalkeissa (vai-mitä-ne-ny-on).

Parveke näytti vähän liian pieneltä...

 

 

Tässä on samoja värejä kuin omassa talossamme, joten se näytti tietenkin silmiimme kivalta :) 

Samoin nuo "tornit" reunoissa.

 

 

Tämä oli niin valtava, että mietimme onko talo oikeasti

asuintalo vaiko jokin muu tila.

Emme päässeet selvyyteen kumpi. 

Mies mietti, että tuolla olisi hankalaa huutaa lapsia syömään ;)

 

 

Tämä oli meistä todella kaunis.

Etenkin nuo parvekkeet.

Mutta pidämme enemmän puu- kuin kivitaloista.

 

 

Tämä alla oleva oli minun ehdoton suosikkini.

Niin kodikas :)

Jouluvalojakin vielä ikkunoissa.

 

 

Upea tämäkin, mutta kivinen. 

Tontit olivat todella pieniä, joten nämä hienot talot eivät oikein pääse oikeuksiinsa tuolla.

Ja keskustan vilinä on melkein vieressä. Niin tosin koulutkin.

 

 

Tämä oli todella hieno myös.

Vähän piti odottaa ennen kuvan ottamista, kun ehkä talossa asuva

nuori neiti lähti juuri sieltä.

Mietimme, että olisiko siinä mukavaa seuraa esikoispojallemme, jos tuonne seudulle muuttaisimme.. 

 

 

Tuollaista leikkimielistä haaveilua siis.

Ihan mukava oli palata omaan kotiin.

 

Niin ja näköalatornin ravintolasta kävimme tietenkin ostamassa tuoreet munkit. Nam!

 

 

Joskus tarvitsee tuollaista aikaa, haaveilua ja kävelystämistä käsi kädessä :)

Mitäs mieltä te olette noista taloista?