Kiireinen päivä

Etsin ja löysin tähän vielä Benjamin Hoffin runon, joka sopinee edellisen postaukseni valinta-teemaan. Minusta tämä on hyvin puhuttu Benjaminilta.

 

Tietä kulkemalla sen oppii tuntemaan

ja kohta kulkijalla on tieto hallussaan.

Niin kuin tie eläjää opettaa,

silmien edessä maailma meitä odottaa.

Mutta jos liikaa pinnistää,

se pään vain sekoittaa.

Minä olen minä,

ja sinä joku muu.

Ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se,

minkä tekijäksi ei sovi kukaan muu.

Silloin löytynyt on tie

ja tietä kulkiessa muut tiet unohtuu.

 

 

Tänään on meillä kaikilla ollut paljon hommia.

 

Mies oli tänään niin kiireinen, ettei ehtinyt edes lounaalle.

Yllätin hänet sitten viemällä tällaiset siihen tietokoneensa viereen.

 

 

 

Minulla meni pitkälle aamupäivään ennen kuin kaikki lapset oli saatu kouluun, kaksi omaa ja kaksi kaveriaan vielä suksiensa kanssa. Yksiä suksia piti voidellakin ja yksi tarvitsi eväitä mukaansa.

Sitten kirjasto- ja kauppareissut vielä.

 

Esikoisen kanssa piti taas neuvotella, kun ilmoitti ajatelleensa että jompi kumpi meistä voisi nyt lähteä autolla viemään hänet kouluun ja matkalla kertoa jotain aiheesta, josta hänen pitää tehdä tänään kouluprojektia.

Pääsimme neuvotteluratkaisuun, jossa hän sai autokyydin, mutta lupasi auttaa vastaavasti päivällisen teossa.

 

Muiden lasten päivään kuului hiihtoa, kavereita, harrastuksia ja vanhemmalla tytöllä pupunhoidon opettelua. Lupasi käydä huolehtimassa kaverinsa pupuista ensi viikolla, kun ovat lomareissussa.

 

Itse olen kutonut tänään 2.5 lapasta ja nyt on sormet hieman kipeinä..

Mutta olen tyytyväinen, että sain nämä tilaus-rasat tehtyä, niin pääsevät ostajalleen, nuorelle neidille. Nuorten mieleen eivät tunnu niinkään olevan nuo hiiri- ym. rasat, vaan selkeät perusrasat.