Palmusunnuntai: tiellä ken vaeltaa?

Palmusunnuntaina noin vuonna 30 Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset heittivät palmunoksia hänen eteensä.

Suomessahan palmunoksien tilalla käytetään pajunoksia tämän ajan koristeina.

Täällä kun muut oksat näyttävät vielä tähän aikaan melko kuolleita, niin paju symboloi elämää ja Jeesuksen voittoa kuolemasta.

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

– Sanokaa tytär Siionille:

Katso, kuninkaasi tulee!

Hän tulee luoksesi lempeänä,

ratsastaen aasilla,

työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna, Daavidin Poika!

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

Hoosianna korkeuksissa! (Mat.. 21:1-9)

"Noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas."

Jeesuksen ratsastaminen aasilla ihmisjoukon hurratessa oli aika epätyypillistä hänelle.

Yleensähän hän kulki kävellen ja toisaalta kuninkaana hän olisi voinut ratsastaa myös uljaalla ratsulla.

Aasi puhuttelee nykyajankin ihmisiä monella lailla.

Halusiko Jeesus osoittaa, että pieni ja tyhmänäkin pidetty eläin sopii hänen palvelukseensa?

Halusiko hän olla matalammalla ja lähellä ihmisiä?

Uskon, että nykyäänkin aasin selässä oleva risti on merkkinä niiden esi-isien tärkeistä tehtävistä; tämän lisäksi Marian kantamisesta vähän ennen Jeesuksen syntymää.

Aasin selkä kuvattuna Tampereella joulun alla -13 

Meillä kuopuksella on ystävä yökylässä.

Eilen keräsivät pajunoksia ja koristelivat ne virpomisoksikseen.

Nyt lähtivät virpomiskierrokselle tuttuihin paikkoihin.

Meillä käy yleensä hyvin vähän virpojia, kun asumme vähän "piilossa".

Virpomisenkin tausta on hyvin kristillinen, alunperin Karjalassa virpomisloru kuului näin:

Virvon, varvon tuoreeks´terveeks´

tulevaks´ vuodeks´.

Jumala siunua siunatkoon.

Sulle vitsa, mulle palkka.





 Lakuniput odottavat virpojia. 

Tässä vielä tuosta tämän päivän laulusta Jukka Pojan versio

https://www.youtube.com/watch?v=uY5SIHeMhUM

 

Nuoremman pojan vein jo aamusta kirkkoon, saavat viimeiset merkintänsä rippikoulua varten.

Mies lähti pitkälle työmatkalle, mutta onneksi meillä on kaikenlaisia kivoja suunnitelmia tälle ajalle.

 

Hyvää Palmusunnuntaita Sinulle :) 

 

 PS: Tarkoituksena on siis tehdä tänne sellainen hiljaisen viikon kalenteri, johon vähän itsekin kertailen, että mitä silloin kauan sitten oikein tapahtuikaan.

Hiljaisen viikon alla

Ihanan aurinkoinen ja keväinen viikko on ollut taas :)

Toppavaatteet on pesty vaatehuoneeseen syksyä odottamaan ja huoparasakoriin vaihdettu sormikkaat.

Tänään satelee, mutta onpa ihanan raikas ilma ja katupölykin heti vähäisempää.

 Koivunoksiin tulee maljakossa kauniit vihreät lehdet parissa päivässä.

Sekaan ostin keltaisia ruusuja.

 Pääsiäiskoristeet ovat paikoillaan, mutta ohransiemenet muistin kylvää vasta tänään.

Jotenkin aika mennyt niin nopeasti. Viimeksi kun kävi mielessä, oli vielä liian aikaista.

Toivottavasti itävät nopeasti.

 Musiikkia tässä samalla kuuntelen.

Esikoinen tuli koulusta musiikkitreeneistä kotiin ja treenit kuuluvat jatkuvan kotona.

Harjoiteltavan kappaleen nuotit ovat tuossa kännykän ruudulla.

Minusta on käsittämätöntä, että hän osaa noita lukea ja niiden mukaan soittaa tuollaisia tosi nopetempoisia kappaleita. 

Itse etsisin jokaiseen nuottiin sopivaa näppäintä sen verran kauan, ettei kappaletta enää soitosta tunnistaisi ;)

On se vain hienoa seurata, miten nuoret löytävät oman intohimonsa ja lahjakkuutensa.

Jokaisen äidin silmissä omat lapset ovat tietenkin ne lahjakkaimmat ja niin pitää ollakin, mutta kuulinpa tässä ihan muualtakin, miten pojan musiikinopettaja oli kehunut luokallaan olevan maailman parhaan rumpalin.

Meidän poikamme :)

Hiljainen viikko alkaa tulevasta palmusunnuntaista.

Ajattelin kuitenkin, ettei tämä blogi olisi silloin hiljainen, vaan kirjoittelen pääsiäiseen liittyviä asioita ehkä ihan päivittäinkin. 

Pääsiäinen on kuitenkin kristikunnan suurin juhla ja kristinuskon ydin.

Sellainen blogi-pääsiäisvaellus siis tulossa, tervetuloa mukaan :)

Leppoisaa viikonlopunalkua Sinulle :)

Jo joutui armas aika ....

En malttanut olla laittamatta tuollaista otsikkoa tänään, 

kun kauniin Suvivirtemme kohtalo on eduskunnan käsittelyssä. 

Apulaisoikeuskanslerin mielestä kaksi ensimmäistä säkeistöä vielä menettelevät, 

mutta ainakin kolmannen laulaminen koulujen kevätjuhlissa on jo loukkaavaa.

Itse olen miettinyt yhtä kysymystä: loukkaavaa kenelle?

Tänään viimeksi kuulin radiossa kurdi-muslimin haastattelun, jossa tämä Suomessa koulunsa käynyt mies totesi, ettei ole koskaan pitänyt loukkaavana Suvivirren laulamista.

Hänen mielestään suomalaiset eivät missään nimessä tyrkytä uskontoaan, päin vastoin hän oli kokenut, että suomalaisten uskonnosta on vaikea saada tietoa.

Muutenkaan tämä Suvivirsi-kriisi ei tunnu olevan lähtöisin ainakaan eri uskontokuntien edustajista.

Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, 

se luonnon uudeks luopi, 

sen kutsuu elohon.

 Täällä aletaan olla toivuttu taudeista ja viime viikonlopun reissuista.

Kolme nuorinta lasta olivat come home kids- leirillä kukin omissa rooleissaan;

Nuorin leiriläisenä.

Vanhempi tyttö leiriläisenä, jolla oli pieni, mutta tärkeä näytelmärooli aasina.

Poika näytteli leirinäytelmän toisessa pääroolissa ja oli lisäksi muutaman pikkuviikarin porukan ohjaajana kahden muun kanssa.

Kaikilla oli ollut tosi hauskaa ja seuraavaan leiriin lasketaan jo kuukausia :)

Tosin muutama muukin leiri tässä on vielä välissä itse kullakin.

Kuva leiripaikalta viime kesältä.

Miehen kanssa olimme Helsingissä ohjaajina sielunhoitokurssilla.

Intensiivinen ja upea viikonloppu kyllä.

Meidän vastuulla oli toisen päivän aamunavaus ja musiikki. 

Kiitos nykyajan tekniikan, meidän ei tarvinnut itse soittaa eikä laulaa ;)

Lisäksi pienryhmän johtaminen, joka tuolla tarkoittaa jonkinlaista yhdistelmää avioliitto- ja sielunhoitoterapeutin työstä.

Värikäs kurssipaikka-katu.

Esikoinen ja koira sekä esikoisen pari kaveria viettivät vapaamuotoista viikonloppua meillä pelaten, musisoiden, saunoen ja herkutellen. 

Koira tosin osallistui vain viimeksi mainittuun.

Yksi viikonlopun upeuksia oli kuulemma ollut soittaa musiikkia kerrankin tarpeeksi isolla volyymilla ;)

Koiran edessä pihamme viimeinen jääkalikka.

Kuistille tein pikaisen kevät-tuunauksen.

Kuihtuneet kanervat pois ja pajunkissoja sekä krookuksia tilalle.

 Krookukset korvautuvat narsisseilla, kunhan ehdin niitä hankkia.

Nuo krookukseet nääs ovat muovisia ;)

 Pajunkissoja leivoin kakkuunkin mukaanviemiseksi illaksi.

Koristeluun en ollut tyytyväinen, mutta ajattelin sitten, että olkoon sitä abstraktia taidetta ;)

Saa nähdä millainen on sisältä, kun on taas vähän uusi reseptimuunnelma, omenanmakuinen.

 Tällaista sekalaista juttua tänään.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua Sinulle :)

Tässä vielä ihanan kesäinen video kappaleesta, jonka ehkä arvaatkin jo...

https://www.youtube.com/watch?v=ZPUrdCpec2g

Elämä voittaa

Tätä kirjoittaessani pyykkikone hurisee ja lattialla on aurinkoläikkiä :)

Eilen aamulla istuin tuskaisena röntgenin odotusaulassa.

Edellisen yön olin miettinyt pitäisikö pyytää miestä tilaamaan ambulanssi, kun olin niin kipeä.

Sunnuntaina jo kävin ensiavussa kylkikipuni vuoksi.

Pari minuuttia lääkärillä ja diagnoosina mahdollinen keuhkokuume ja kourassa antibiootti-resepti.

Päivystysajalla täällä on nykyään vuokralääkäreitä, jotka eivät aina puhu edes kunnolla suomea.

Maanantai-iltana kipu yltyi ihan eri luokkaan.

Voin sanoa, etten ollut noin kipeä aikaisemmin synnytyssalin ulkopuolella ollutkaan.

Vähänkin yskiessä tuntui, että silmissä sumenee ja kylki repeää.

Nukkua ei voinut missään asennossa.

Eilen sitten omalääkäri tutki ja keuhkot kuvattiin.

Keuhkot olivat onneksi puhtaat eikä kylkiluissa ainakaan silminnähtävää murtumaa näkynyt.

Diagnoosina revähtymä kylkiluiden välitilassa ja kourassa kipu- ja yskänlääke-resepti.

Täytyy kyllä sanoa, että oli eroa kuin yöllä ja päivällä noilla lääkärikäynneillä.

Meillä on niin hyvä omalääkäri, että ei tarvitse yhtään epäillä etteikö kaikki tarpeelliset tutkimukset tulisi tehtyä ja hoito olisi oikea. Ei ollut kiirettäkään ja ehdittiin puhua muitakin asioita.

Minulla on paha taipumus ensin ennen lääkärille menoa miettiä itse diagnoosi ja mikä lääkitys tarvitaan, mutta omalääkäriin luotan niin paljon, etten yhtään kyseenalaista häntä.  

Lääkäreistä tuli mieleen, kun kuopuksella oli tässä jokin aika sitten ien tullut kipeäksi heiluvan hampaan kohdalta. Neiti oli kävellyt koulullaan toimivaan hammashoitolaan, koputtanut oveen ja kysynyt voisiko hammaslääkäri katsoa ientä.

Suuhygienisti oli sen katsonut ja ohjeistanut hammasta vain heiluttelemaan.

Seuraavaksi neiti oli mennyt terveydenhoitajan luo, siellä oli koululääkäri paikalla.

Lääkäri oli antanut neidille särkylääkkeen ja kipu helpotti.

Kotona neiti totesi, että on se vain hyvä kun meillä on koulussa aina kaikki lääkärit paikalla :)

Eli ei ainakaan lääkäripelkoa ole :)

Eilen oli kyllä sellainen päivä, että lapset ovat saaneet passata äitiä.

Ovat asetelleet tyynyjä, tuoneet vettä ja lääkettä, vieneet koiraa ulos jne.

Ilansuussa kun jääkaapin ovi alkoi käydä tiheään ja olin käyttänyt 25 minuuttia sohvalta ylös nousemiseen, totesin ettei auta kuin kutsua lapset ruuanlaittopuuhiin.

Yhteisvoimin he paistoivat jauhelihaa ja keittivät makaroneja. Nuo maustamalla ja yhdistämällä he saivat aikaan kattilallisen hyvää ruokaa ja olivat ruokitut,

Sohvalta käsin vähän ohjeistin, ja yritin olla nauramatta hauskoille jutuilleen, koska nauraminen oli tuskallista.

Hyvin heillä toimi työnjakokin, nuorin kattoi pöydän.

Onneksi on jo isot lapset :)

Ja onneksi on Ystävät!

Yksi oli autonkuljettajana lääkärireissulla ja moni muu hengessä ja esirukouksin mukana.
Kun meillä ei ole tuota suvun turvaverkostoa ihan lähellä, on ihana tietää, että apua saa kun vain pyytää.

En sano, että Ukrainan kriisissä on mitään hyvää, mutta sen ansiosta mies on tällä viikolla edes loppuillat kotona.

Päivät hän etäkouluttaa ukrainalaisia, ei ollut nyt järkeä matkustaa paikan päälle.

Ukrainasta.

Kuvat ovat tällä kertaa netistä.
En viitsi tätä sotkuista kotia kuvata.
Villakoirat saavat nyt kasvaa ja lisääntyä ihan rauhassa.
Tänään pystyin jo lapsille itse ruuan tekemään välillä leväten ja tosiaan pyykkiä pesemään.
Muu aika menee tässä lepäillessä, tuo kipulääkemäärä tekee aika tokkuraiseksi.
Nyt vielä pari tehokasta lepopäivää ja sitten viikonlopulle onkin mukavaa ohjelmaa koko porukalle :)

Aurinkoisia maalispäiviä Sinulle :)

Ompeluseuraa

Taas on yhden viikon loppu käsillä.

 Yhden kivan jutun aattelin tänne kirjoitella.

Meillä on nimittäin molemmat tytöt innostuneet kutomisesta :)

 Kuopuksellekin oli opettaja sanonut, että tuo taito olisi hyvä ensi syksyksi oppia, kun se silloin käsitöissä tulee eteen.

No neiti valitsi korista langat ja puikot ja alkoi opettelemaan :)

 Tässä vanhemman neidin kaulahuivi jo hyvässä vaiheessa.

Kutoessa tytöillä riittää juttua, puidaan kaikki omat ja kavereiden kuulumiset sekä uskon asioitakin.

 "Kun kerran Jumala on ollut aina olemassa, niin mistähän Hän keksi sitten kerran alkaa luoda maailmaa?"

Kuopus mietti, että kun äiti kerran ystävien kanssa tavatessa joskus kutoo yhdessä, niin hänkin aikuisena noiden ystävien lasten, eli omien ystäviensä, kanssa sitten voi kutoa.

Ja omatkin lapsensa voivat.

"Äiti, voisiko käsityöt olla se meidän perheen sukuaarre, joka siirtyy sukupolvelta toiselle?"

Raitahamsteri-tumput valmistuivat kuopukselle siinä jutellessa.

 Pojalle valmistui sukka tänään kun pidettiin lasten kanssa elokuvailta.

Elokuvana oli hieno tositapahtumiin perustuva Sambiassa ja Etelä-Afrikassa kuvattu Faith like potatoes.

 Miestä tässä vielä odottelen kotiin Pietarista, jonne työ vei täksi viikoksi.

Pian pitäisi taksin ajaakin jo pihaan.

Talvipalatsi, Pietari

Oikein Hyvää viikonloppua Sinulle :)

Juhlahumua

Juhlakuvia on kertynyt kameraan viime aikoina, niin laitanpa muutaman tännekin.

Nuorempi poika täytti jo 15 vuotta :)

Nuorempi tyttökin eli kuopuksemme jo kaksinumeroisen luvun hänkin: 10 vuotta :)

 Koirakin täytti jo viisi vuotta :)

Tässä neiti laittaa ikkunaan Happy Birthday -koristetta koiran syntymäpäivän aamuna.

Kuopus halusi juhlia kavereidensakin kanssa ja kutsui 12 samanikäistä neitiä juhlimaan.
Oli menoa ja meininkiä muutaman tunnin ajan :)

 Tarjoiluksi tyttö halusi vohlukakun.

Tavallisten vohvelisydänten lisäksi paistoin vehnättömiä pikkulättyjä.

Laitoin vehnäjauhojen tilalle perunajauhoja ja soseutin taikinaan mukaan yhden banaaninkin.

 Sivupöydältä neidit saivat koota omat jäätelö annoksensa.
Niihin oli tarjolla vohveleiden ja jäätelön lisäksi marenkeja, hilloja, vaaleanpunaista kermavaahtoa ja karkkeja.

 Nuo päivänvarjot olivatkin mieluisia, tytöt koristelivat annoksensa niillä.

 He koristelivat myös juomansa niillä, tekivät "rantajuomia" ;)

 Jokaiselle vieraalle neiti ojensi kiitoslahjaksi ruusun.

 Illalla neiti ihmetteli, miten ihan jokainen lahja oli niin ihana :)

Eiväthän vieraat voineet tietää hänen toivoneen juuri noita kaikkia.

 Minusta ihana oli tämä siili-tyyny, jonka neiti sai myös ja laittoi kaikkien iloksi olohuoneeseen.
Niin suloinen :)

 Päivänvarjo oli seuraavanakin päivänä hiuksissaan :)

 Eilen kävi vielä yksi pikkuneiti synttäreillä, lasten serkku vanhempineen ja koirineen.

 Illalla oli kiva kuunnella, kun kuopus kertaili serkun puuhia ja sanomisia.

Harvoin näemme, niin serkkutyttö oli muuttunut ja oppinut paljon lisää ja hänestä oli jo leikkiseuraakin.
Olisi mukava asua lähempänä ja nähdä useammin.

Seuraavat isommat juhlat meillä onkin sitten vasta kesällä ja silloin isoimpina pojan rippijuhlat :)

Vähitellen alamme tarjoiluja sekä kutsukortteja pojan kanssa suunnittelemaan.

Juhlia ei kyllä ole koskaan liikaa :)

Joskus juhlimme ihan tavallista arki-iltaakin ellei juhlan aihetta muuten ole lähistöllä.

Kirjassa, jota luen, äiti piti lapsilleen riippukeinujuhlat kun löysi varastosta riippukeinun, jonka sitten ripusti kahden koivun väliin. Juhlissa he söivät jäätelöä. Ei haitannut, vaikka oli talvi.

Ehkä joku kirjan tunnistaakin, kun tuntuu olevan suosittu.

Kirjoitan siitä erikseen jossain vaiheessa enemmänkin.

Juhlahetkiä arkeesikin :)

Pieniä ihmeitä

Täällä ollaan parannuttu flunssasta ja arkiset viikot soljuvat vauhdilla eteenpäin.

Mies matkustaa, tällä viikolla Lontoossa ja Berliinissä.

Brandenburgin Portti

Olen miettinyt viime aikoina, miten ihmeellisesti jotkut kohtaamiset johdattuvat.

Heppatyttömme selvitteli alkuvuodesta mihin entinen hoitoponinsa myytiin.

Uudesta tallistaan se oli jo ehditty myydä eteenkin päin.

Ponin löytyessä löytyi myös kaksi uutta hyvää ystävää, samanikäiset heppatyttö-sisarukset.

Neiti oli heillä viime viikonloppuna jo toista kertaa, nyt koko viikonlopun.

Siellä maalla olivat pitäneet poneille estekisat, hoitaneet poneja, katsoneet hevos-elokuvan ja höpötelleet heppajuttuja.

Hauskaa oli ollut :)

Auringonlasku ajellessamme hakemaan neitiä kotiin.

Myin esikoispojan puolesta tämän vanhoja pleikkaripelejä.

Ostaja yhteen settiin löytyi pohjoisesta ja kerroin meidänkin pohjoisessa ennen asuneen.

Aikamme viestiteltyämme selvisi, että olemme asuneet ihan samassa rivitaloasunnossa!

Me myimme aikoinaan asunnon eteenpäin perheelle, joka myi sen vuorostaan heille ja hekin jo pois.

Olipa niin mukava kuulla tuoreempia kuulumisia taloyhtiöstä, asunnon remonteista jne. 

Oli ensimmäinen yhteinen omistusasuntomme ja poikamme syntyivät tuossa asuessamme ja oli kiva palata muistoissa taaksepäin :)

Pieniä ihmeitä on myös kukkapenkissämme, tulppaanin alkuja.

Sekä rikkaruohoja...

Pienten ihmeiden täyttämiä keväisiä päiviä Sinullekin :)

PS: Väriä kevääseen on mahdollista saada osallistumalla arvontaan täällä:

http://valkoinenpuutalokoti.blogspot.fi/2014/03/ihana-kevatarvonta.html