Taas on yhden viikon loppu käsillä.
Yhden kivan jutun aattelin tänne kirjoitella.
Meillä on nimittäin molemmat tytöt innostuneet kutomisesta :)
Kuopuksellekin oli opettaja sanonut, että tuo taito olisi hyvä ensi syksyksi oppia, kun se silloin käsitöissä tulee eteen.
No neiti valitsi korista langat ja puikot ja alkoi opettelemaan :)
Tässä vanhemman neidin kaulahuivi jo hyvässä vaiheessa.
Kutoessa tytöillä riittää juttua, puidaan kaikki omat ja kavereiden kuulumiset sekä uskon asioitakin.
"Kun kerran Jumala on ollut aina olemassa, niin mistähän Hän keksi sitten kerran alkaa luoda maailmaa?"
Kuopus mietti, että kun äiti kerran ystävien kanssa tavatessa joskus kutoo yhdessä, niin hänkin aikuisena noiden ystävien lasten, eli omien ystäviensä, kanssa sitten voi kutoa.
Ja omatkin lapsensa voivat.
"Äiti, voisiko käsityöt olla se meidän perheen sukuaarre, joka siirtyy sukupolvelta toiselle?"
Raitahamsteri-tumput valmistuivat kuopukselle siinä jutellessa. |
Pojalle valmistui sukka tänään kun pidettiin lasten kanssa elokuvailta.
Elokuvana oli hieno tositapahtumiin perustuva Sambiassa ja Etelä-Afrikassa kuvattu Faith like potatoes.
Miestä tässä vielä odottelen kotiin Pietarista, jonne työ vei täksi viikoksi.
Pian pitäisi taksin ajaakin jo pihaan.
Talvipalatsi, Pietari |
Oikein Hyvää viikonloppua Sinulle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti