Pitkänä perjantaina

Kuulin hiljattain jonkun sanovan hyvin, että 

ristillä olivat viha ja rakkaus suurimmillaan.

Joh. 19:7-37

Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. 

Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. 

Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. 

Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." 

Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. 

Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 

Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" 

Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. 

He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. 

Heitetään arpaa, kuka sen saa." 

Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:

-- He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. 

Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" 

Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" 

Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. 

Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 

Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. 

Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 

Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." 

Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. 

Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. 

Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. 

Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.

Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. 

Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. 

Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. 

Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." 

Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

Suosittelen vielä kuuntelemaan alla olevasta linkistä löytyvän kauniin kappaleen:

Sama vanha ristin puu