Neljäs: näkyykö?

Tämä nyt ei ollut niin kauhean jouluista, mutta kylläkin tähän pimeään aikaan sopivaa...
Eilen tulin pitkästä aikaa ottaneeksi saumurin ja ompelukoneen esille.

Tykkään kyllä ommella, vaikka se jääkin vähän vähälle.

Ompelemalla saa nopeammin näkyvää aikaan kuin kutomalla.

Eilen tulikin sananmukaisesti näkyvää tulosta.

Meidän heijastinliiveistä osa oli jäänyt auttamattoman pieniksi,

ne kun olivat sellaista ekaluokkalaisen kokoa.

Tuunasin kaksi liiviä uusiokäyttöön.

 Leikkasin niistä tuollaisia suunnillensa 30x20cm palasia.

 Taittelin palaset kaksinkerroin ja ompelin toisenkin pitkän sivun kiinni.

Päädyt neuloin saumurilla siisteiksi, mutta en umpinaisiksi.

Tuon vaiheen voi hyvin jättää poiskin.

 Taitoksetkin ompelin noihin päätyihin ja pujotin taitoksiin kuminauhat.

Ilman kuminauhojakin pärjäisi varmaan.

Nyt meillä on kuusi paria käteviä ja hyvin näkyviä hiha-heijastimia, jotka lasten/nuorten on helppo sujauttaa aamuisin takinhihojen päälle :)

Näkyvät muuten hyvin esim. pyöräillessäkin,

reppu kun tahtoo usein heijastinliivit peittää.

Nuo käsissä ja heijastimet repussa on varmaan aika loistava yhdistelmä :)
Itse kun autoilijan silmin aamu-/iltapimeällä katselen, niin on todellakin iso ero siinä, miten ajoissa näen kulkijan sen mukaan onko hänellä kunnon heijastimet vaiko ei.
Sitäkin ihmettelen, miksi lastenvaatteissa valmiiksi ommellut heijastimet vähenevät iän myötä, vaikka ihan pienimmäthän kulkevat pääasiassa vielä vaunuissa/rattaissa.

Me vasta koiran kanssa heräilimme tähän päivään.
Aamuyö meni minulla voimakasta migreeniä potien ja koska lääkkeet olivat yläkerran kaapista loppuneet, piti kömpiä alakertaan särkylääkettä hakemaan.
Samalla kun oli hereillä, viestiteltiin sitten miehenkin kanssa.
Hänellä oli työpäivä meneillään Kaliforniassa.
Aamulla lapset saivat tehdä aamupuuronsa pikapuuropusseista kun minä torkuin sohvalla.
Nyt tuntuu jo olo paremmalta, tosin toisen annoksen lääkkeitä otin vielä.
Onneksi on vapaapäivä eikä mitään pakollista ohjelmaa ole, joulukoristeita olin aikonut lisää laitella.
Eilen tuli jo siivottua ja pyykättyäkin.
Hyvä se on välillä ottaa rennostikin, ehkäpä tämä oli taas siitä muistutus.

Mahdollisimman rentoa päivää Sinullekin.

Kolmas: jouluhaaste

Tänään onkin työillan jälkeen vapaapäivä elikä hommia piisaa :)

Kuviakin tulossa jutuista, joita nyt suunnitteilla ja tekeillä, mutta mitään valmista ei tänne vielä ollut.

Siksipä olikin hyvä, että hyvä ystäväni tämän blogin takana oli haastanut minut täyttämään tällaisen joulukyselyn.

Se siis saa täyttää kolomannen luukun :)

Kiitos!

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

En :)

Nämä eivät ole mitenkään isossa osassa meidän joulussa ja lapsillemmekin ne ovat aina olleet vain satuolentoja.

Ei minulla silti ole mitään sitä vastaan, että kodista pari tonttua joulun aikaan löytyy ja tonttulakkeja laitan joskus koristeina istuville pehmoeläimillekin. 

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?

En, mutta ettei tulisi pettymyksiä, on parasta kertoa miehelle selkeästi joulutoiveensa ;)

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilman?

Kyllä kinkku kuuluu joulupöytään.

Usein ollaan oltu aika viime tipassa sen hankkimisen kanssa, joten aika sekalaisia kinkkuja on meillä ollut, mutta kaikki hyviä.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Yhden joulun alla neiti oli halunnut isin kanssa kaupassa käydessään ostaa ja paketoida itselleen muutaman joululahjan.

Jouluaattona hän saikin sitten monta lahjaa tuplana ;)

5. Onko jonkin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

En nyt yhtäkkiä muista tällaista.

Joitakin on tosin vaihdettu joskus joulun jälkeen jos on tullut kaksittain.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Aina vain aikaisemmin :)

Ehkä viikkoa ennen aattoa olisi hyvä aika, niin kuusesta ehtii nauttiakin.

Osa koristeista on joka vuosi kuusessa (ainakin enkelit), muuten vaihdamme joskus väriä.

Valkoista ja kultaa on ollut kuusessamme viime vuosina.

Itse valikoin koristeet, joita käytetään ja sitten lapset saavat kuusen koristella.

Lasten kasvaessa etenkin neideillä on kyllä jo omatkin hyvät ideansa kuusen suhteen ja niitä sitten toteutellaan.

Lisäksi lapset saavat huoneisiinsa pienet muovikuuset ja usein on yläkerran aulassa ollut vielä lisäksi iso muovikuusi.

7. Ostatko kotiin joulukukkia, Hyasintti, Joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Ostan juu, niitä kuvasinkin eiliseen postaukseenikin.

Hyasintti on suosikkini.

Täksi jouluksi olen vähän ajatellut josko ostaisi vielä amarylliksen, sellaista ei ole ennen ollutkaan.

Haastan jokaisen lukijan, jolla on oma blogi täyttämään siellä tämän saman joulukyselyn :)

Sitten onkin vuorossa kauppa-haaste minulle.

Pitäisi nimittäin löytää aikuisten koon jarrusukat.

Poika tarvitsisi sellaiset kouluun tanssitunneille.

Mukavaa joulukuun kolmatta Sinulle.

Toinen: joulukukkia

Tähän luukkuun kuvasin joulukukkiamme.

Joulutähden ostin jo ajoissa, sillä se kukkii aina niin pitkään.

Tämä valkoinen ehkä sopii vielä joulun jälkeenkin, punaiseen voisi kyllästyä ennenkuin se lopettaa kukintansa.

Hyasintteja meillä on aika montakin.

Niitä on kiva laittaa kauniisiin purkkeihin ja koreihin.

Kaikki hyasinttimmekin ovat nyt valkoisia.

Valkoisissa taitaa tosin olla miedoin tuoksu eli tarvinnee hankkia joku värillisempikin, että saadaan hyasintin tuoksua jouluksi.

Vein aamusta jo nuoremman pojan sekä kolme kaveriaan naapurikaupungin lukiolle.

He tutustuvat siellä aamupäivän linjalla, jolle aikovat hakea opiskelemaan.

On taas vähän sivistyneempi olo itselläkin, kun puhuivat koko automatkan koulujuttujaan ja kertasivat asioita, joita ovat tuleviin kokeisiin lukeneet,

Vähän viisaampi olen taas ainakin yhteiskuntaopin, biologian ja maantiedon asioissa :)

Eilenkin illasta sain esikoiselta luennonpoikasen valo-opista, kun ihmettelin onko satanut lunta, kun pihaamme ajaneen ystäväni auton valokiilassa maa näytti valkoiselta.

On se ihanaa elää nuorison ympäröimänä, niin ei pääse kalkkeutumaan ;)

Kaikkea hyvää päivääsi :)

Ensimmäinen: myyjäisiä

Olen miettinyt, ehtisinkö, jaksaisinko ja viitsisinkö viime joulukuiden tapaan tehdä tästä sellaisen joulukalenteri-blogin, että kirjoittaisin jotain joka päivälle.

Päätin, että ainakin yritän :)

Sen varauksen jätän silti, että joskus voi tulla samana päivänä useampikin "luukku" samassa jos on jäänyt kiireessä päiviä väliin.

 Kiirettä ja touhua on piisannut täällä.

Viime viikolla tein seitsemän työvuoroa viidessä päivässä.

Onneksi mies oli kotimaassa silloin, ei tuo tietenkään olisi muuten onnistunutkaan.

Viikonloppuna oli sitten ihana olla perheen kanssa.

Lauantai-aamun aloitimme hiphopilla, neidin tanssikoululla kun oli avointen ovien päivä.

Siitä jatkoimme seurakunnan myyjäisiin.

Muutamat rasat vein myyntiin ja aika  paljon tuli ostettuakin kaikenlaista pientä.

Parasta oli joulutorttu-kahvitella ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen.

Kuvia en myyjäisissä ottanut, usein on mukavinta kulkea ihan kuvaamatta.

Nämä kuvat tässä postauksessa ovat sunnuntain myyjäisistä.

Täällä järjestettiin joulumyyjäiset vanhassa tehdas-rakennuksessa.

Meidän keskimmäisten lasten luokilla oli siellä omat myyntipöydät, joiden tuotto meni leirikoulukassoihin ja hyvä tuotto olikin.

Noita havukransseja tässä yhtenä iltana koululla väkersimme kymmenittäin neidin luokkalaisten ja vanhempiensa kanssa.

Osa porukasta kokosi puolestaan kymmeniä piparkakkutaloja.

Kuuntelimme myös joululauluja levyltä sekä lasten suusta ja nautimme nyyttäripöydän jouluherkuista. Kivaa :)

 Sunnuntainkin myyjäisistä tarttui mukaan kaikenlaisia ostoksiakin tietenkin.

Yläkuvan kortit osti neiti, jonka mielestä ne ovat maailman kauneimpia.

Ne on tehty mehiläisvahasta silitysraudan avulla, tarkemmin en tiedäkään.

Alakuvan söpön avaimenperän ostin itselleni.

Tuollaisia voisi alkaa kyllä itsekin väkertää.

Muutaman muunkin kivan kutomis-idean sain myyjäisistä.

 Myyjäisistä kotiuduttuamme teimme lasten kanssa tortilloja.

Nuoremman pojan vastuulla oli mm. paprikan pilkkominen ;)

Nyt hakemaan koulusta poikaa, jonka lupasin kuskata Tampereelle.

Hänellä kun on tunteja  tässä jaksossa kahdessa eri lukiossa.

Mukavaa joulukuuta Sinulle :)

Harmaan eri sävyjä

Harmaata on...

Mulla on sellainen Déjà-vu, että olen kirjoittanut näin ennenkin.

Tämä seuraava kuva on otettu puolenpäivän aikoihin, valoisimpaan aikaan.

Eilen kyllä lenkillä mietin, että nyt pihlajanmarjat näyttävätkin kauniilta, kun oksat ovat muuten kuivat ja paljaat ja taustakin harmaa.

Siinä ne punaisina hienosti korostuvat.

Ehkä sitä täytyy olla vähän harmaata välillä, että pienet kirkkaammat jutut pääsevät paremmin esille.

Noin niinkuin elämässä yleensäkin.

Menipä filosofiseksi ;)

 Tämä lumiukko ystävän pihassa oli niin hauska, että piti oikein valokuvata.

Eipä ole paljon ukosta jäänyt jäljelle.

 Mieskin on harmaissa, nimittäin armeijan harmaissa.

Kertaamassa ja etenkin uutta oppimassa.

Ammunta ainakin oli sujunut hyvin.

Siinäpä ne harmaat.

Meidän arki ei onneksi ole ollenkaan harmaata.

Minä vietin viikonloppuni alkuviikosta ja nyt tuntuu ihan maanantailta.

Vuorotyötä tehdessä on hieman haasteellista muistaa, mikä päivä on menossa, kun tunne sanoo toisin kuin järki ;)

"Viikonloppu" meni rentoutuen ja kahtena päivänä oli hyviä ystäviäkin kylässä.

Tuo onkin kaikkein paras tapa päästä irti työasioista, kun heti työpaikan ulko-ovella ystävä soittaa, että sopisiko tulla käymään, taidan olla teillä jo ennen sua :)

Toki myös pyykkiä täytyi pestä ja normaaleja kotihommia tehdä, kun niitä teen mahdollisimman vähän työpäivinä.

Kuopuksen kanssa käytiin vähän shoppailemassakin ja koiran kanssa lenkkeiltiin.

Niin ja syntyihän taas parit lapasetkin tuossa sivussa.

Tuossa vähän valkoisempi kuva, sekin tältä kuulta.

Toivottavasti pian pääsee taas ottamaan lumikuvia :)

Kivoja päiviä Sinulle :)

Talvi kävi jo näyttäytymässä

Yhtenä aamuna kaikki oli valoisampaa.

Olisihan se kiva, että tuo lumi tulisi pidemmäksikin ajaksi ja vaikka, jos saan pyytää, joulun seuduksi.

Joulun Lapsi -pakettimme lähtivät matkaan.

Ne menevät 10-14v ikäisille kahdelle tytölle ja kahdelle pojalle.

Lahjat eivät varmasti jää lahjakeon pohjalle unohduksiin, vaan lapset kuulemma säilyttävät nuo pahvilaatikotkin vuosikausia aarteinaan.

Aika ihana ajatus saada ilahduttaa lasta, joka ei omista mitään eikä ole koskaan saanut lahjaa.

Toivottavasti kutomani villavaatteet tuntuvat lämpimiltä heidän käsissään ja jaloissaan, 

Toivottavasti he pitävät leluistaan, joita heille valitsimme.

Ajatella, että nuo lapset asuvat täällä Euroopassa.

Laskin, että jos ajaa Helsingistä Saariselälle ja takaisin, on tullut ajaneeksi jo pidemmän matkan kuin mitä on matka Suomesta noiden lasten luo.

Kun täällä lapsi saattaa moittia käynnykkäänsä, jos se on liian vanha malli tai kuoret ovat väärää väriä, niin tuolla lapsi kulkee lumessa omistamatta kenkiä.

Vaikka pakettien keräyspisteet sulkeutuivat tältä vuodelta (paitsi Helsinkiin voi paketin vielä itse viedä), keräykseen voi yhä osallistua täällä rahalahjoin.

Rahaa tarvitaan ainakin bensakuluihin kun vapaaehtoiset paketteja ja muuta apua perille vievät.

Itse aion aloittaa heti joulun jälkeen valmistelut ensi vuoden paketteja varten, josko saisimme silloin kasaan enemmänkin kuin nuo neljä pakettia.

Nyt olen vapaapäivinäni paketoinut jo lahjoja näille lähempänä oleville ihmisille.

Joulukoristeita myös tuntuu jo vähitellen ilmestyvän paikoilleen.

Kun niitä ajattelee talvikoristeina, ei tunnu liian aikaiselta laittaa niitä jo esille ;)

Vaikkakin vähän jouluisilla mausteilla, niin tällaista normaaliarkea vaihtuvine menoineen täällä vietellään.

Mies palasi USA:sta ja lähti Saksaan, onneksi ehti osan isänpäivästä olla kotosalla.

Nuorempi poika kävi tutustumassa muutamaan lukioon ja tehnyt päätöksiä jatko-opintojensa suhteen. Hyviltä ratkaisuilta tuntuvat minunkin mielestäni, ihan hänen näköisiltään.

Koulusta puheenollen, minä sitten tykkään näistä kotitalous-läksyistä.

Tässä iltapalaa a´la neiti 13v.

Kaksi avioliittotyön luentoa olemme luvanneet pitää alkuvuodesta.

Niiden aiheissa alitajunta jo työskentelee kovasti ja pitäisi kai laittaa jo jotain paperillekin asti.

Hyvää koulutusta myös luentoja varten oli käydä työporukalla kuuntelemassa Tuija Piepposen luento vuorovaikutuksesta. 

Mietin vain, että kuinkahan vanha jo olenkaan, jos kerran nauru pidentää ikää..

Tammikuuhan on kaukana, vasta ensi vuonna ensi kuun jälkeen..

Meidän pajujemme mielestä näyttäisi jo pääsiäinenkin olevan lähellä kun kissoja pukkaavat ;) 

Kutomiskuvat loistavat poissaolollaan nyt, koska puikoilla on joulusalaisuuksia :)

Mutta onhan blogi aina muutenkin vain pieni raapaisu elämää.

 Onneksi kaksi lasta säilöivät vähän lunta lumiukoissa ;)

Mukavia marras-päiviä Sinulle :)

Tässä vielä linkki ihanaan joululauluun ja aivan uunituoreeseen (eilen julkaistuun) videoon siitä.

Sielun odottelua

Kesällä Lapissa kuulin tarinan, jossa opas oli johtanut vaellukselle tulleita turisteja päivämatkan verran.

Toisena päivänä opas oli sanonut, että tänään ei vaelletakaan yhtään.

Turistiryhmä oli ihmetellyt tätä sanoen, että jaksavat kyllä vaeltaa saman verran kuin eilenkin.

Opas tähän, että tänään ei vaelleta, sillä muuten ei sielu pysy perässä.

Vähän tuon mukaisesti on täällä menty viikonloppua.

Kotoiltu, tavattu ystäviä, poltettu takkatulta ja ladattu akkuja.

Itse myös taistelen flunssanalkua vastaan, joten olen ottanut jopa päivätorkkuja.

Enkeli löytyi kirppikseltä tuohon lampun juurelle :)

Aamulla satoi niin kovasti, että ulkoilun jälkeen neiti kuivasi koiran itse ompelemaansa pyyhkeeseen.

 Nuoremmalla neidillä oli paras ystävänsä yökylässä.

Yhdessä he leipoivat aprikoosi-"pikku"leipiä. Nam!

Mies on USA:ssa ja lähetti tällaisen kuvan.

Siinä on jokun onnettoman käynyt huonosti, kun on mennyt liian lähelle kurpitsaa ;)
Kuuluisia viimeisiä sanoja: "Kyllä ne on ihan kilttejä.." heh

Pitkästä aikaa olen ehtinyt kutoakin paljon.

Tällaiset valmistuivat tilaustyönä esikoiselle.

Neon-lankaan yhdistin kaksinkertaisesti villalankaa, joten ovat lämpimätkin.
Nyt alkavatkin sitten joululahja-kutomiset :)

 Joulun lapsi-laatikot saivat koulutarvikkeita ja karkkipusseja sisäänsä.

Täältä löytyvästä videosta nappasin pari kuvaa.
Kuvanlaatu huono, mutta ehkäpä tuo ilo silti välittyy.

Noista kuvista sain idean ostaa itsekin juuri kettukarkkeja paketteihimme.

Enää puuttuu lelut. 

Aika haastavaa löytää kivat lelut, jotka vielä laatikkoihin mahtuvat..

Vielä on aikaa 10.11. saakka laatikot palauttaa.

Täältä saat kaiken tarvittavan tiedon, kun haluat oman pakettisi tehdä :)
Siellä voit koota sen myös virtuaalisesti, ellet ehdi konkreettista pakettia täyttää.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.

Pidähän Sinäkin huoli, että sielusi pysyy perässä :)