Joulukorteista

Jokavuotinen jännitysmomentti, jota olen jännittänyt joulun alla jo yli 20v vuoden ajan.

Tätä on ehkä vaikea arvata, kun ei ehkä ole se yleisin joulujännityksen aihe.

Minulla se kuitenkin on

 joulukortit.

Aluksi tein joulukortit koirien kuvista. 

Sitten tuli ensimmäinen lapsi. 

Pienestä paikallaan vielä pysyvästä oli melko helppo ottaa kuvia. 

Lasten lukumäärän kasvaminen lisäsi osaltaan haastetta kuvaajallekin.

En muuten ihmettelisi ellemme saisi koskaan joulukorttia, jossa poseeraa lapsenlapsemme. 

Sen verran kuvaaminen on vaatinut lahjontaa ja pitkiä hermoja. 

Joskus on käyty ulkona syömässä kuvausten jälkeen. 

Usein on tehty kompromisseja vaatetuksessa tyyliin "joo ei ne vääränväriset/likaiset collegehousut näy kuvassa, ei tarvitse vaihtaa".

Unelmatilanteessa suunnittelisimme yhdessä lasten kanssa kuvaustilanteen, vaatteet ja taustat. 

Siinä he sitten kaikki hymyilisivät kameralle ja lemmikkitrio mukana. 

Käytännössä tuo ei vaan aina mene  noin ;)

Käytännössä suunnittelen, valitsen ja tarkistan kameran kanssa valaistuksen yms. ja sitten lapset lahjottuina tulevat paikalle ja ehkä osa katsoo kameraan ja hymyileekin, mutta ei samaan aikaan.

Välillä on palattu jo eläinkuviin.

Tänä vuonna minulla oli idea kuvata koirat ja tonttulakki. 

Helpoin olisi ollut kuvata vain se tonttulakki. 

Se pysyisi paikoillaan, ei vaatisi kallista kuvauspalkkiota eikä hätäilisi kiirettään. 

Ei vaatisi lisälahjusta kuvauspaikan vaihdosta.

Teiniystävällinen joulukortti on myös kollaasi. 

Kuvia kun on kuitenkin tullut napsittua potkin vuotta. 

Niihin vain yhdistävä teksti ja kortiksi.

Nykyään teen kortit koneella ja lähetän teksteineen valokuvaamoon teetettäviksi. 

Näin ne ovat ikään kuin valokuvia ja maksavat valokuvien hinnan. 

Tuo on paljon halvempaa kuin.varsinaisten korttien.teettäminen.

Niin ja se jännitysmomentti.

Se on siinä minkälaisina kuvat tulevat kuvaamosta. 

Onko niitä rajattu väärin? 

Muistan yleensä jo jättää reunoihin rajausvaraa.

Miltä värit näyttävät?

Lähettäessä ohjelma saattaa ilmoittaa kuvan laadun huonoksi, mutta silti tulos saattaa olla ihan hyvä.

Tulevatko kortit ajoissa? 

Taas tänä vuonna joudun tuota jännittämään.

Onko tekstissä kirjoitusvirheitä? 

Ainakin kerran menivät uusiksi kun toivotin hyvää uutta vuotta vuosiluvulle, joka oli juuri päättymässä.

Nykyään muistan jo oikoluetuttaa tekstin jollakulla vaikka lapsista.

Aina täytyy olla suunnitelma B siti.

Tänä vuonna jännitän kaiken muun lisäksi korttien kokoa. 

Eilen illasta askartelin korteille kuoria, kun ovat tavallisesta kuorikoosta poikkeavia.

En jaksanut flunssaisena lähteä sopivia kuoria etsimään kun välttämättä niitä ei tämän kaupungin valikoimista löytyisi.

Vaikka monet lähettävät joulutervehdyksensä tekstiviestillä tms. niin minun joulunalusaikaani kuuluu korttien ideointi, tekeminen ja jännittäminen.

Kaupan kortteja ostan toisinaan kyllä kun kauniita ovat ja laitan koristeiksi. 

Mukavaa kolmannen adventin aikaa Sinulle.

Niin ja: tämän postauksen postikortit ovat Maarit Ailion piirtämiä :)
Paitsi tuo missä on enkeli ja koira. Sen piirtäjä on Minna Immonen.