Tämä parin vuoden takainen kuva pelihuoneestamme johdannoksi aiheeseen...
Pelaaminen ja tietokoneella oleminen, pelien ikärajat ja sisältö sekä ruutuaika ovat meillä ja kuulemma joissakin muissakin lapsiperheissä niitä eniten päänvaivaa tuottavia asioita.
Kauanko saan pelata?
Ei kai illan tv:n katselua voi laskea ruutuaikaan?
En edes pelannut itse, vaan katsoin sisaruksen/kaverin pelaamista, lasketaanko muka sekin?
Minä vain odottelin pelivuoroani pelihuoneessa, niin sitä ei kai voi laskea?
Kun en ole moneen päivään pelannut, niin kai tänään voin pelata enemmän?
Tässä opin samalla englantia ja reaktiokyky paranee!
Entä kun teen musiikkia tietokoneella, niin eihän se ole mitään ruutuaikaa, vaan hyödyllistä?
Tuo toinen on kyllä pelannut, kun et ollut kotona, miksi ei sille sanota?
Ei kenenkään vanhemmat enää rajoita pelaamista tän ikäïsillä!
Olispa ympyrän mallinen tv, niin ette voisi sanoa ruutuajaksi!!!
Tänään käytin ison osan aamua aiheesta keskusteluun 11.5v tyttären kanssa.
Tällä kertaa otin tuekseni kasvatusalan ammattilaisen kirjallisuuden kautta.
Olen useamman kerran ollut Saaran luennoillakin ja tytötkin ovat hänet tavanneet.
Joskus on hyvä lapsellekin näistä ihan lukea (samat asiat, jotka olen miljoona monta kertaa sanonut), että vanhempien rajoittamiset perustuvat ihan oikeasti tutkittuun tietoon lasten kehityksestä ja ihan lakiinkin.
Lastensuojelulaki (1983/361) nimittäin velvoittaa vanhemman valvomaan ja huolehtimaan lapsistaan:
"lapsille tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito."
Huolehdimme yleensä siitä, että lapset saavat elää terveellisesti. Pilaantuneen ruuan heitämme ilman muuta pois. Kuinka ihmeessä voimme sallia pilaantuneitten elämänarvojen ja mallien tulla lastemme elämän rakennuspuiksi omassa kodissamme."
Kaksi tuntia päivässä median parissa tekee vuodessa jo yhden kuukauden yhtäjaksoista ympärivuorokautista istumista ruudun ääressä!
Tuo ensin mainittu kirja on 10 vuoden takaa.
Pelit eivät varmasti ole muuttuneet opettavaisemmiksi tai inhimillisemmiksi tässä ajassa.
Tähän jälkimmäiseen kirjaan Saara päivitti media-osuuden tähän 2011 ilmestyneeseen painokseen.
Lukaisinpa taas senkin tytön lähdettyä jo kouluun.
Viime viikonlopun avioliittoseminaarissa ystäväpariskuntamme piti upean luennon elämästä murrosikäisen kanssa. Taas saimme lisää tukea sillekin, että loppujen lopuksi rajat ovat lapsen parhaaksi. Heidän perhekodistaan itsenäistyneet nuoret olivat myöhemmin kiitelleet rajojen tiukkuutta.
Eli taistelu jatkukoon :)
Illalla saamme ihania vieraita.
Nyt leipomaan!
(Kirjakuvien välissä olevat kursivoidut tekstit on lainattu ensin mainitusta kirjasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti