Piiiiitkästä aikaa täällä.
Ehkäpä tämä on ollut sellainen luova tauko ja nyt taas aktivoidun, tiedä häntä.
Ei vain ole tuntunut siltä, että kirjoittaisin.
Aika on mennyt nopeasti ja on tuntunut ihan hyvältä olla tauolla.
Tänään kävin pitkästä aikaa katsomassa käyntilukuja ja ihmetyksekseni täällä käy edelleen väkeä joka päivä ja aika montakin.
Kuviakaan ei tule niin paljon otettua ellei bloggaa, mutta laitan nyt ihan sekalaisia muutamia kuvia tauon ajalta.
Syksy on ennen ollut suosikkivuodenaikani, mutta nyt parina viime vuonna olen kovasti nauttinut keväästä ja tänä vuonna syksy on tuntunut kovin pimeältä ja kylmältä.
Jouluakaan en osaa odottaa vielä kun en ole sille ehtinyt paljon ajatuksia vielä uhrata ja on tosiaan niin pimeää.
Tässä kuva lokakuulta, asetelma kuistin ruukussa.
Muutamat kuura-aamut ovat olleet jo toiveikkaan valoisia ja yhdelle arkivapaapäivälleni sain aivan ihanan valoisan sään.
Syksyisin suosikkipuuhaani on istua lempinojatuolissani ja kutoa.
Silloin loppuu lukeminen, kun kutoessa ei oikein voi lukea.
Televisiotakaan en ole juuri avannut kevään jälkeen, vaikka se on yleensä totaalisemmalla tauolla vain kesän ajan.
Voisin kutoa vuorokausia putkeen ja melkein kadehdin työpaikkani yötyöläisiä, jotka ehtivät yövuoroissaan kutoa paljon jos on rauhallinen yö ;)
Kun omilla lapsilla, lasten kavereilla, kummilapsilla jne. on jo liikaakin rasoja, pipoja ja villasukkia, ovat myös kuistin eläimet saaneet lämpimät pipot :)
Olisipa vielä katos kuistilla, niin nuo säilyisivät talvenkin yli näkyvillä.
Siis sen lumisen talven, jos meille sellainen suodaan.
Pikkuisia avaimenperä-sukkia innostuin myös tekemään.
Seuraava kokeilu tulee olemaan rasa-avaimenperä jossain vaiheessa.
Siinä pikkuruisessa peukalossa tleekin olemaan näpertämistä :)
Tietenkin olen kutonut myös Joulun Lapsille, tosin suurimman osan tämän joulun villalahjoistaan kudoin jo alkuvuodesta.
Silloin tavoitteenani on kuusi pakettia.
Alkuvuodesta kudon ja sitten teen hankintoja vähän joka kuukausi, niin tuo ei ole mitenkään vaivalloinen tehtävä.
Työpaikalla saimme kerättyä valmiiksi kaksi pakettia myös.
Viikonlopun ajan vielä otetaan paketteja vastaan ja rahalahjoja toki senkin jälkeen.
Tässä vielä yksi syy pitkään blogihiljaisuuteen.
Alkusyksystä mieheni sairastui ja muutaman viikon ajan arjessamme oli kaiken muun lisäksi sairaalajutut.
En oikeasti kauhean pitkiä aikoja ehdi istuskella kutomassa ja silloin tuntui hyvältä olla sairaalassa kaikki mahdollinen muulta liikenevä aika, mikä ei tosin ollut kauhean paljon kun sairaalaan on matkaakin.
Tuo aika sai miettimään sitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua ja osittain muuttuikin pysyvästi.
Läheltä piti, ettei käynyt paljon huonommin, mutta meillä on onneksi paljon suojelusenkeleitä ja rukoilevia ystäviä.
Siunausta oli mm. siinä, ettei mies ollut sairastuessaan maailman toisella laidalla kuten oli ollut vajaa kaksi viikkoa aiemmin, vaan oli vain Englannissa asti.
Vaikka tuokin oli kaukana siinä tilanteessa.
Mutta nyt on kaikki jo hyvin ja mieskin palannut sairaslomaltaan töihin.
Hän on ehtinyt työreissatakin jo USA:ssa ja Koreassa ja on piakkoin lähdössä Belgiaan.
Tässä nyt kootusti vähän kuulumisia tältä pitkältä taukoajalta.
Arki on täyttä ja hyvä niin.
Vaikka kiirettä pitää, niin onneksi jää aikaa vain ollakin.
Olisi kiva saada kommentteja myös teiltä, jotka täällä käytte :)
Koittakaahan tekin jaksaa tämän pimeyden yli.
2 kommenttia:
Luen kyllä suht säännöllisesti, anteeksi kun kommentointi jää! Mutta nyt oli pakko, kun sairaalakuva pysähdytti. Muistan miestäsi (ja teitä!) rukouksin, toivottavasti on täysin parantunut jo.
Täällä voidaan ihan ihmeellisen hyvin, ja itsekin saa hengitettyä vähän syvempään. Järkky uupumus iski itselleni, nyt kun päästiin kotiin, ja näkee että pikkuinen voi niin hyvin.
Kiitos rukouksista! Niihin on todellakin vastattu ja mies voi oikein hyvin. Lääkitys on, mutta saapa nähdä josko siitäkin pääsisi eroon ajan myötä.
Niin hienoa, että teilläkin tuo sairaalareissu meni noin hyvin ja pieninkin voi hyvin.
Lähetä kommentti