Heinäkuussa

Kuten joissakin muissakin blogeissa näyttää olevan, 

myös täällä nyt kesä tuntuu olevan hiljaista aikaa. 

Ajattelin kuitenkin nyt vähän kirjoittaa, kun huomasin miten paljon väkeä on käynyt blogia katsomassa ihan jokaisena päivänä, vaikkei uusia kirjoituksia olekaan tullut.

Meillä on yleensäkin paljon menoja kaikilla kuudella ja nyt kun työt ja koulut eivät aseta aikarajoja, menoja tuntuu olevan vielä enemmän.

Logistiikkaa tarvitaan, mutta oli meillä nytkin juuri kaksi päivää, 

jolloin koko perhe oli kotona samaan aikaan :)

Toinen tytöistä on ollut esteratsastusleirillä, miehen sekä toisen tytön ja pojan kanssa olimme avioliittoleirillä (oli taas ihana leiri!), 

lasten kavereita tulee ja menee ja usein on joku yökylässä kaverillaan tai kaveri meillä. 

Toinen poika ahkeroi kesätyönään lastenhoitajana/isosena yhteensä kolmella leirillä. 

Toinen taas on kesätöinään kaverinsa äidin uuden liiketilan remontissa apuna ja myös toisessa remonttijutussa.

Niin ja näissä kuvissa muuten pupusemme ulkoilee ensimmäistä kertaa totuttuaan tarpeeksi valjaisiinsa.

Eilen pidimme pitkästä aikaa oikein ison siivouspäivänkin.

Veimme turhia tavaroita (mm. useamman rikkinäisen tietokoneen) kaatopaikalle.

Mies imuroi koko talon, lapset järjestivät paikkoja ja itse en kyllä kauheasti edes tehnyt mitä nyt keittiön kaappeja vähän siivosin, mutta niissä ei paljon ylimääräistä ollut.

Nytkin terassilla kirjoittelen mäntysuovan tuoksussa kun miehen pesemät matot täällä kuivuvat :)

Levättykin on paljon.

Päivärytmit ovat sekaisin niin kuin lomalla kai kuuluukin.

Myöhään kukutaan ja sitten taas myöhään nukutaankin.

Ihanaa, kun ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan :)

Päiväuniakin on välillä nukuttu.

Leirin tiukan ja pitkän päivittäisen aikataulun vastapainoksi on ihanaa kun ehtii aamuisin kaikessa rauhassa istua tunnin tai vaikka toisenkin terassilla kahvikupin kanssa ihan vain omissa ajatuksissaan,

Avioliittoleirin yksi ihanuus on, että näkee valtavat määrät ihania ystäviä, joiden kanssa päivitetään kuulumisia ja jutustellaan muutenkin.

Osaa kun on nähty viimeksi vuosi sitten tai aiemminkin.

Ja tosi ihanaa oli myös, että mukana leirillä oli poikamme kummien perhe ja heitäkin näki siellä joka päivä, vaikka kotioloissa välimatkaa on noin 500km (tätä en nyt tarkistanut).

Nyt on ehkä kaivattu kaiken sosiaalisuuden vastapainoksi ihan hiljaistakin olemista ja sitä, että ollaan ihan oman perheen kanssa.

Kyllä me silti suunnitellaan vielä yhtä kyläreissua tällekin viikolle ja ehkäpä mummolareissuakin.

Mukavia heinäkuun päiviä Sinullekin :)