sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lapin kuplasta

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa Lapin reissustamme tänne.
Pari asiaa vain ovat mietityttäneet; näkökulma ja rajaus...
Leirin mainos Levillä
Valokuvia meillä on paljon ja niissä on omaa perhettä sekä muita ihmisiä.
En tullut ottaneeksi ns. blogikuvia erikseen eli kuvissa on reilusti kasvot ;)
Matkalla, mukana näköalapaikalla kuopuksen kissa.
Tuo leiri on jotain niin henkilökohtaista, että itse haluaa monia asioita vain painaa sydämeensä ja tutkiskella niitä rauhassa yksin tai miehen kanssa vielä talven pimeinä iltoinakin.
Osan haluaa heti jakaa ystävien kanssa.
Kaikkea tapahtunutta ei ehkä vielä itsekään ymmärrä saatika, että niitä ymmärtäisi joku, joka ei ollut mukana.
Muiden kanssa koetusta ja puhutusta iso osa on luottamuksellistakin eli niistä ei toki voi kirjoittaa.
Mutta Lapin maisemat ainakin ovat sellaista, mitä haluan jakaa täälläkin valokuvin.
Tuon otsikon keksin yhden leirillä mukana olleen viestistä.
Eli Lapin ja leirin kuplasta ollaan palailtu arkeen.
Kupla on enemmän tai vähemmän arjen puhkaisema jo, mutta toivottavasti sen tunnelmiin vetäytyminen onnistuu toisinaan jatkossakin.
Ainakin valokuvien avulla.
Poroja näimme paljon
Yksi ihan odotettu virkistys oli jo sään viileneminen.
Oli outoa menomatkalla katsella takit ja pitkät housut päällä kulkevia ihmisiä.
Ensimmäiset päivät olivatkin viileitä, mutta sitten lämpeni taas sielläkin.
Sisätiloissa ei onneksi missään ollut tukalan kuuma eikä oikeastaan ulkonakaan.
Tunturissa sää on tuulen takia aina vähän viileämpää kuin alhaalla.
Majapaikkamme oli mukava rivitalokaksio isolla parvella, johon lapset saivat rakentaa omat nurkkauksensa.
Ylimääräisiäkin patjoja oli ja tytöt tekivät prinsessa-sängyt niistä itselleen.
Aivan ihania nuo rivitaloalueet muuten tuolla, kun kaikki naapurit ovat niiin mukavia ;)
Tämän Parisuhteen Palikoiden palikkatalon mukaan jakautuivat luentoaiheet.
Meillä oli tällä kertaa aiheena tuo vihreä palikka.
Jokainen luento oli upea ja kaikki luennot olivat keskenään erilaisia, koska aiheen lisäksi luennoitsijat olivat erilaisia iältään, kokemuksiltaan avioliittotyöstä ja muualta sekä  luonteeltaan ja taustoiltaan.
Oli teoriaa ja omia esimerkkejä ja kokemuksia, yleisö sai itkeä ja nauraa.
Luentojen jälkeen pienryhmissä keskustelimme tehtävien pohjalta luennon aiheesta.
Osa ryhmistä pidettiin näissä upeissa maisemissa tunturissa :)
Välillä kahvikupilliset ja tuoreet munkit tunturikahvilasta eväinä.
Aikas mukavaa :)

Tunturikahvila
Osan ryhmistämme pidimme yhden parin majapaikassa.
Tämä kuva on viimeiseltä kokoontumiskerraltamme.
Lapsetkin viihtyivät hyvin.
Kaksi lapsista olivat ohjaajina lastenleirillä, toinen hoiti 3-6v lapsia ja toinen ohjasi kouluikäisten urheiluleiriä.
Levillä on paljon tekemistä ja he kävivätkin hoidokkiensa kanssa ja vapaa-aikana mm. Lastenmaassa sekä seikkailu-, poro ja liikennepuistoissa ja myös keilaamossa ja kylpylässä.
Mukavaa ja tärkeää kesätyötä, josta sai työtodistuksen ja palkkaakin.
Tunnollisesti he työnsä hoitivatkin.
Vanhin nautti olostaan kotona koiran ja kavereidensa kanssa ja loppuviikosta mummolassa passattavana :)

Nuorimman hyvä ystävä Oulusta oli taas leirillä ja neidit olivatkin erottamattomia ja samassa lastenleiriryhmässä.
Näimme heitä päivän aikana vain ruokalassa ja vapaa-ajalla neiti soitteli välillä, että mihin ovat menossa.
Tytöt kävivät yhdessä mm. uimassa ja shoppailemassa matkamuistomyymälässä ja jäätelökaupassa.
Järven vesikin oli lämmintä :) Tuo vihreä on vesitrampoliini.

Kotimatkalle lähdössä...

Tornionjokilaakson maisemat ovat niin kauniita ja on hauska katsella myös Ruotsin puolella olevia taloja.
Matkalla kävimme mennen tullen hyvien ystäviemme luona.
Palatessa emme jääneet yöksi, mutta meidän ja heidän nuoret ehtivät kuitenkin pari tuntia vaihtaa kuulumisia.
Maalais-idylliä :)
Matkan jatkuessa kävimme yöuinnilla Pyhäsalmen ihanassa rannassa.
Lapista lähteminen tuntui helpommalta nyt, koska meillä on Lappi-suunnitelmia talveksikin.
Toivottavasti ne toteutuvat.

Arki tulee kuitenkin väistämättä, mutta ehkäpä siihen voisi yrittää saada sellaisen liukuman, että jotain auringon lämmöstä ja ihanista kesäjutuista seuraisi mukana mahdollisimman pitkään.
Minulla on ollut parina päivänä tilaisuus käydä uimassa vielä aamuisin ja se on kyllä pehmentänyt arkea.
 Mies on lasten kanssa parin päivän perinteisellä isä-lapsi-reissulla Etelä-Suomessa.
Ohjelmassaan on Heureka, Korkeasaari ja esikoisen kitaratunti.
Lasten ollessa jo isompia näiden yksinolo-viikonloppujen tarve ei enää niin suuri ole, mutta onhan se ihan mukavaa vaihtelua.
Tänään sain kaksi hyvää ystävääni kylään ja saimme ilman häiriöitä ihan ajan kanssa jutella kesän ja tulevan syksyn asioistamme ja muustakin, tietenkin myös avioliittoasioista.
Nyt taidan vielä nauttia muutamasta hiljaisesta tunnista ja mennä koiran kanssa aurinkoon istumaan hyvän lehden ja kahvikupillisen kanssa.
Kotipihan kukkapenkistä.
 Lämpimiä elokuun päiviä ja pehmeämpää arjen alkua Sinulle :)



2 kommenttia:

Keltaisen talon joulunodotusta kirjoitti...

Kyllä oot ihania kuvia ottanut reissulta!!! <3 Lapissa on kyllä tosi kauniit maisemat. Tuo kyllä on aika hyvä kuvaus, että kun jonnekin menee, niin elää niin erimaailmassa, kun täällä kotosalla. Kuplassa viettää sitä lomaa ja ilman arjen huolia ja murheita. :) Joskus sellaista todellakin kaipaa ja tarvitsee.

Sari kirjoitti...

Kiitos!
Maisemat on kauniit ja tykkään siitä, että tunturin laelta näkee kauas, ihan kuin Pohjanmaalla.
Kesällä on parempi kuvatakin vaikka onhan maisemat talvellakin upeita.
Joo välillä täytyy jonkinlaiseen kuplaan päästä, niin taas jaksaa tätä arkeakin, mikä kyllä on ihan mukavaa sekin.