Elämä voittaa

Tätä kirjoittaessani pyykkikone hurisee ja lattialla on aurinkoläikkiä :)

Eilen aamulla istuin tuskaisena röntgenin odotusaulassa.

Edellisen yön olin miettinyt pitäisikö pyytää miestä tilaamaan ambulanssi, kun olin niin kipeä.

Sunnuntaina jo kävin ensiavussa kylkikipuni vuoksi.

Pari minuuttia lääkärillä ja diagnoosina mahdollinen keuhkokuume ja kourassa antibiootti-resepti.

Päivystysajalla täällä on nykyään vuokralääkäreitä, jotka eivät aina puhu edes kunnolla suomea.

Maanantai-iltana kipu yltyi ihan eri luokkaan.

Voin sanoa, etten ollut noin kipeä aikaisemmin synnytyssalin ulkopuolella ollutkaan.

Vähänkin yskiessä tuntui, että silmissä sumenee ja kylki repeää.

Nukkua ei voinut missään asennossa.

Eilen sitten omalääkäri tutki ja keuhkot kuvattiin.

Keuhkot olivat onneksi puhtaat eikä kylkiluissa ainakaan silminnähtävää murtumaa näkynyt.

Diagnoosina revähtymä kylkiluiden välitilassa ja kourassa kipu- ja yskänlääke-resepti.

Täytyy kyllä sanoa, että oli eroa kuin yöllä ja päivällä noilla lääkärikäynneillä.

Meillä on niin hyvä omalääkäri, että ei tarvitse yhtään epäillä etteikö kaikki tarpeelliset tutkimukset tulisi tehtyä ja hoito olisi oikea. Ei ollut kiirettäkään ja ehdittiin puhua muitakin asioita.

Minulla on paha taipumus ensin ennen lääkärille menoa miettiä itse diagnoosi ja mikä lääkitys tarvitaan, mutta omalääkäriin luotan niin paljon, etten yhtään kyseenalaista häntä.  

Lääkäreistä tuli mieleen, kun kuopuksella oli tässä jokin aika sitten ien tullut kipeäksi heiluvan hampaan kohdalta. Neiti oli kävellyt koulullaan toimivaan hammashoitolaan, koputtanut oveen ja kysynyt voisiko hammaslääkäri katsoa ientä.

Suuhygienisti oli sen katsonut ja ohjeistanut hammasta vain heiluttelemaan.

Seuraavaksi neiti oli mennyt terveydenhoitajan luo, siellä oli koululääkäri paikalla.

Lääkäri oli antanut neidille särkylääkkeen ja kipu helpotti.

Kotona neiti totesi, että on se vain hyvä kun meillä on koulussa aina kaikki lääkärit paikalla :)

Eli ei ainakaan lääkäripelkoa ole :)

Eilen oli kyllä sellainen päivä, että lapset ovat saaneet passata äitiä.

Ovat asetelleet tyynyjä, tuoneet vettä ja lääkettä, vieneet koiraa ulos jne.

Ilansuussa kun jääkaapin ovi alkoi käydä tiheään ja olin käyttänyt 25 minuuttia sohvalta ylös nousemiseen, totesin ettei auta kuin kutsua lapset ruuanlaittopuuhiin.

Yhteisvoimin he paistoivat jauhelihaa ja keittivät makaroneja. Nuo maustamalla ja yhdistämällä he saivat aikaan kattilallisen hyvää ruokaa ja olivat ruokitut,

Sohvalta käsin vähän ohjeistin, ja yritin olla nauramatta hauskoille jutuilleen, koska nauraminen oli tuskallista.

Hyvin heillä toimi työnjakokin, nuorin kattoi pöydän.

Onneksi on jo isot lapset :)

Ja onneksi on Ystävät!

Yksi oli autonkuljettajana lääkärireissulla ja moni muu hengessä ja esirukouksin mukana.
Kun meillä ei ole tuota suvun turvaverkostoa ihan lähellä, on ihana tietää, että apua saa kun vain pyytää.

En sano, että Ukrainan kriisissä on mitään hyvää, mutta sen ansiosta mies on tällä viikolla edes loppuillat kotona.

Päivät hän etäkouluttaa ukrainalaisia, ei ollut nyt järkeä matkustaa paikan päälle.

Ukrainasta.

Kuvat ovat tällä kertaa netistä.
En viitsi tätä sotkuista kotia kuvata.
Villakoirat saavat nyt kasvaa ja lisääntyä ihan rauhassa.
Tänään pystyin jo lapsille itse ruuan tekemään välillä leväten ja tosiaan pyykkiä pesemään.
Muu aika menee tässä lepäillessä, tuo kipulääkemäärä tekee aika tokkuraiseksi.
Nyt vielä pari tehokasta lepopäivää ja sitten viikonlopulle onkin mukavaa ohjelmaa koko porukalle :)

Aurinkoisia maalispäiviä Sinulle :)