sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Toinen

Tämäkin blogi viettää Blogmasia eli koitan saada tänne postauksen jokaiselle päivälle jouluun saakka.
Edes lyhyen ja johonkin aikaan päivästä.
Saa nähdä miten käy ;)
Enimmäkseen jouluista, mutta vähän muutakin välillä.
Saapi nähdä ;)
Tämän kirjoituksen otsikko voisi olla tyytyväisyys.
Kuulin eilen erään amerikkalaisen sanovan, 
että meidän sukupolvemme valittaa enemmän kuin mikään aikaisempi.
Vaikka saamme pestä tiskit nappia painamalla, 
valitamme kun aina on tiskikone tyhjäämättä ja se pitää täyttääkin.
Pyykkimme pesemme ja kuivaamme nappia painamalla.
Valitamme kun pitää tyhjätä kuivausrumpu ja viedä vaatteet paikoilleen.
Tutulta kuulostaa, tunnustan.

Meidän naapuripellolla on tällainen kaunis vanha lato.
Eilen mietimme lasten kanssa, 
että jossain päin maailmaa se olisi ehkä ihan kohtalainen asunto näinkin isolle perheelle.
 Tuo ajatus lähti tästä seuraavasta kuvasta.
Talo köyhässä romanialaiskylässä.
Talossa on maalattia ja pihakin kuvassa oli pelkkää mutavelliä.
Isokin perhe voi siellä asua.
Kuvan ottaja eilen näistä itse kertoi, kun oli tuolla käynyt.
Hän on ollut mukana viemässä Joulun lapsi -paketteja noille köyhistä köyhimmille lapsille.
 Tämä romanialaislapsen valtava ilo joululahjasta!
Jotenkin nyt tuntuu, että vaikka aamulla piti autonlasit putsata jäästä, 
niin meillä täällä onkin asiat valtavan hyvin.

Raamattu-joulukalenterin tämän päivän kohta Jes. 9:2-7 näkyy sekin puhuvan ilosta.

Tyytyväistä päivää Sinulle :)



PS: Tässä vielä linkki, jos Joulunlapsi-keräys ei ole vielä tuttu:

4 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Totta puhut! Meillä on mielestäni liian helppoa. Tyytymättömyys kasvaa helppoudesta ja suuremmoista tyydytystä saa, kun näkee työnsä jäljen. Kun on hakenut ulkoa puita, sytyttänyt valkean ja huone alkaa lämmitä.

Sari kirjoitti...

Juuri näin minäkin ajattelen, Lotta :)

Keltaisen talon joulunodotusta kirjoitti...

Niin samaa mieltä, että kyllähän se tyytymättömyys kasvaa tuosta helppoudesta, kun sit pitäsi olla vieläkin helpompaa... Oli kyllä koskettava juttu, mitä saimme kuulla. Kyllä kyyneliä sai moneen kertaan siellä pyyhkiä silmäkulmistaan. Ne talot olivat kyllä aika hurjan näköisiä, missä ne perheet asuivat. Lasten riemun näkeminen oli ihan mahtavaa. <3

Sari kirjoitti...

Nimenomaan. Kyllä oli niin hienoa nähdä lasten ilo paketeista. Tuli mieleen olisiko sama ilo täällä Suomessa lapsella joka kylmissään kuraisia teitä kulkien saisi kaukaa yhden ja ainoan joululahjansa hakea...