Neljäs

Tänään otsikkona voisi olla vaikka ystävyys.

Meillä on tällainen posliininen joulukuusi, johon voi laittaa tuikun sisälle.

Tuosta kuusesta tuli taas mieleeni yksi iltapäivä noin kahdeksan vuotta sitten.

Odottelin esikoispoikaa tulevaksi koulusta, koulupäivänsä oli päättynyt jo aika kauan sitten.

Hän oli eka- tai tokaluokkalainen.

Vaikka yritän asiassa parannusta tehdä, olen aika kova murehtimaan.

Tuo vajaa kaksi tuntia tuntui pitkältä, kun en tiennyt missä pieni koululainen viipyy.

 Hänellä ei ollut kännykkää mukana ja kaverinsa ei osannut sanoa kenen kanssa poika on koulusta lähtenyt.

Lopulta poika tuli ihan lumisena kotiin mukanaan toinen samanikäinen poika.

Innoissaan poikani toi minulle tämän kuusen: "katso äiti, mitä me löydettiin sulle metsästä!"

Tuo toinen poika oli vähän aikaa sitten vaihtanut koulua ja tullut poikani luokalle.

Poikani oli puhunut tuosta pojasta. 

Olimme puhuneet miten poika uutena oppilaana tarvitsisi uusia kavereita.

Näistä pojista tuli tuon iltapäivän jälkeen moneksi vuodeksi todella hyvät kaverukset.

Tuo poika viihtyi meillä iltoja ja hyvin usein viikonloppujakin, ihmettelin miten vähän häntä kotoaan kyseltiin.

Hän oli mukanamme joillakin lomareissuilla ja seurakunnan tilaisuuksiinkin hän lähti joskus mukaamme. 

Eräänä aamuna mies vei hänet erääseen pääsykokeeseen, josta hän olisi muuten myöhästynyt.

Pojan isäpuolet sekä kodit vaihtuivat usein.

Usein hän halusi olla mm. uuden vuoden aaton kanssamme, koska meillä ei kukaan ollut humalassa.

Muutama vuosi sitten tuo poika muutti vähän kauemmas ja käy eri koulua, joten näemme häntä enää harvakseltaan.

Tänään tuo poika tuli taas mieleen tuosta kuusesta.

Tuo kuusihan on tuosta päältä vähän rikki, ehkä se oli siksi aikoinaan heitettykin pois.

Minulle tällä on paljon tunnearvoa ja se puhuttelee myös rikkonaisuutensa vuoksi.

PS: Raamattu-joulukalenterissa tänään Jer.33:14-16