Puikkoputkilo

Hiihtoloma on mennyt tosi leppoisissa ja rauhallisissa merkeissä.

Syömään on kokoonnuttu samaan aikaan ja yksi elokuvailta pidetty, mutta muuten kaikki ovat tehneet juuri sitä mikä milloinkin huvittaa tai olleet tekemättä mitään.

Pitkiä yöunia, pyjamissa iltapäivään asti ja kaikkea muuta lomailuun kuuluvaa.

Toki minun on pitänyt välillä täydentää varastoja kaupassa ja autonkin huollatin, mutta paljon on jäänyt aikaa ihan vain kutomiseen :)

Nyt olen kutonut useammatkin tällaiset "polvisukat", nämä menevät tyttären kaverin lahjapakettiin.

Olen jo jonkin aikaa harmitellut sikin sokin lankakorissa tai pöydillä lojuvia puikkojani.

Puikkoja minulla pitää olla paljon, kun usein on kesken 2-3 käsityötä samanaikaisesti tai joskus teen esim. kahta sukkaa yhtaikaa. Jos haluaa kutoa vaikka langanlopuista kaksi identtistä sukkaa, on helpompi arvioida paljonko kerästä voi käyttää, kun kutoo kahta samanaikaisesti :)

 Päätin siis tehdä puikoille kotelon ja ajattelin, että pringles-purkki (joita yksi lapsista on onneksi säästänyt useammankin) olisi kätevä ja kestävä purkki.

Siihen tarvittiin vain kaunis kuva päälle ja tässä kirjassa on minusta tosi kauniita kuvia.

 Löysin tällaisen sopivasti käsityö- ja äiti-aiheisen kuvan, josta otin kopion.

 Liimasin kuvan purkin pinnalle ja laitoin vielä kontaktimuovia päälle, niin pysyy.

Tuonne mahtuukin yllättävän paljon puikkoja ja virkkuukoukkuja ja purkkissahan on muovikansikin,

Pienestä Pringles-purkista aion tehdä vielä purkin kierrepuikoille. 

 Tässä vielä jälkeen- ja ennen-kuvat.

 Seuraavia ajatuksia voisi olla vaikka tällainen kuva kehyksiin kodinhoitohuoneen seinälle...

 Tai tällainen purkkiin, jossa on tiskiainetta tai konetiskitabletteja...

 Kirjasta löytyy paljon kuvia myös erilaisiin kortteihin.

Tässäpä olisi aika ihana hääparin korttiin...

Nyt aletaan pohtia tämän päivän tekemisiä.

Josko ihan elokuviin asti Räppääjän Ristoa katsomaan ja joulun lahjakorttejakin olisi vielä käyttämättöminä ja kaupoissa jo kevätvaatteita...

Vaihtoehtoja on enemmänkin, mutta ei mitään pakollista :)

Taitaa olla aika laittaa ruokaa ja kutsua porukka paikalle päivää ideoimaan.

Mukavaa päivää Sinullekin :)

Hiihtolomalla

Hiihtoloma alkoi aika harmaassa säässä.

Tässä kuvassa neiti kävelee autosta bussipysäkille ja värit ovat ihan alkuperäiset.

Onneksi perillä ystäviensä luona on sää ollut poutaisempaa ja neiti on päässyt ratsastamaan ystävien kanssa näiden poneilla ja muutenkin kuuluu hauskaa olevan.

Tänään hän palailee sitten kotiin kun tuolla hiihtolomat ovat jo lopuillaan.

 Onneksi väriä harmauteen saa ihan keinotekoisesti.

Kuten narsisseista :)

Näitä oli Lidlissä myynnissä, niin täytyi kimppu jo ostaa.

 Vielä viimeiset langanloppusukat näissä väreissä.

Nämä taitavat päätyä jo odottelemaan loppuvuoden Joulun Lapsi  -paketteja päätyäkseen lämmittämään jonkun köyhän pikkuneidin jalkoja.

Tässä kun tekee ja hankkii vähitellen kiireettä, niin saadaan ehkä taas enemmän paketteja kokoon.

 Laskiaistiistaita juhlimme lasten kanssa samaan tyyliin kuin laskiaissunnuntaitakin :)

Sunnuntaina tosi pullat tehtiin pikaisesti kaupan pakastepullista illan työvuoroni jälkeen, nämä sitten itse ja enemmän ajatuksella :)

 Keväisemmät koristeet ovat päässeet jo esille samalla kun viimeisetkin jouluiset väistyvät varastoon.

 Eipä ole paljon värikkäämmät maisemat miehelläkään.

Tämä ovat USA:sta, jossa on nyt ollut ennätyspakkasia.

Mies kertoi, että kouluja oli suljettu lämpötilan laskettua -10 asteeseen.

Me saimme jo loman alkajaisiksi kylään mummin ja paapan.

Tänään kun he lähtivät, kävimme kotona olevien lasten kanssa testaamassa paikkakunnan uuden kiinalaisen ravintolan.

Meidän synttärisankari-poika kun tykkää kovasti kiinalaisesta :)

Poikakin lähti menoihinsa ja meitä on kotona enää kolme + koira.

Sopivan rauhallista siis vain kuunnella sateen ropinaa ja kutoa :)

Mukavaa hiihtolomaa tai mukavaa ihan tavallista viikkoa Sinulle :)

Vanhoja ja Ystäviä

Viime päivissä on ollut juhlahumua :)

Perjantaina esikoisemme osallistui vanhojen tansseihin.

Seitsemän viikkoa hän kävi treeneissä tanssiparinsa koulussa naapuripaikkakunnalla ja viimeisinä päivinä treenipäivät olivat aika pitkiäkin.

Lisäksi piti tietenkin hoitaa kurssit myös omassa lukiossa.

Arki helpottuu kummasti kun tuo reissaaminen autokyydillä/bussilla jää pois.

 Olivathan upeat tanssiaiset :)

Ensin olimme isossa hallissa, jossa näimme kymmenen upeaa tanssia.

Ihme, miten monimutkaisia ja viimeisessä potpuri-kappaleessa tiheäänkin vaihtuvia koreografioita nuoret taisivat,

Puvut olivat upeita, neidot kauniita ja pojat komeita.

Itse seurasin enimmäkseen vain oman pojan ja hänen parinsa tanssia, mutta kyllähän kokonaisuuskin hieno oli, kun kymmenet parivat tekivät liikkeet samassa tahdissa.

Kuvaaminen oli hyvin haastava suuren yleisömäärän ja tanssiparien nopeiden liikkeiden vuoksi.

 Seuraavassa kuvassa oma poikamme on edessä toinen oikealta.

 Tyttömme olivat mukana ja päättivät osallistua aikanaan myös vanhojen tansseihin.

Taitaa olla paras alkaa jo säästämään, kustannukset kun ovat tyttöjen kohdalla ihan eri luokkaa kuin poikien, joille riittää vuokrapuku ja -kengät sekä parturikäynti.

Hiusgeeliä kävimme kyllä vielä tanssiaisten aattoiltana ostamassa pojan tanssiparin pyynnöstä ;)

 Illalla oli juhlava kutsuvierastilaisuus kahvituksineen vanhemmille koululla.

Siellä soitti oikea orkesteri ja nuoret tanssivat kolmena ryhmänä kukin ryhmä 3-4 tanssia.

Tuolla tanssiparit myös esiteltiin nimeltä.

Aikamoista menoa oli meillä tuo perjantai, kun lisäksi yhdellä lapsista oli luokan talkookeikka sekä lähtö viikonloppua viettämään ystäväporukalla, yhdellä oli harrastus sekä koulun ystävä-disko ja kolmas kävi ystäviensä kanssa syömässä ja tulivat meille iltaa viettämään.

Onneksi meillä oli viikonlopun lasten kuljetuksissa apuna kaikkiaan neljä muuta kuskia lisäksemme, muutenhan nuo kaikki eivät olisi viikonloppuun mahtuneetkaan kun vielä itsekin olin lauantain ja sunnuntai töissä ja mies lähti työmatkalle sunnuntaina.

 Toinen juhlapäivä oli tietenkin Ystävänpäivä.

Minusta ystävänpäivä on joka päivä, joten osa ystävänpäivätoivotuksistani lähtikin myöhässä kalenterista riippumattomina ystävänpäiväterveisinä.

Sain kuitenkin ihan oikeana päivänä muutaman kortin sekä ihastuttavan lahjan :)

Tähän vielä teille kaikille yksi ystävyyttä kuvaava runo, jonka löysin:

Ei kaivata lausetta monta,

ei tarvitse selittää.

Kun viestiä sanatonta

jo ystävä ymmärtää.

Ei ystävyys suuria vaadi

vain ikkunan avoimen,

ei suunnitelmia laadi,

vaan odottaa kuunnellen.

Se mikä on aitoa meissä,

se ainoa voimaan jää,

ja hauraissa, särkyneissä

on ystävyys väkevää.

- Anna-Mari Kaskinen -

Nautihan kauniista pakkaspäivistä!

Arjen kiireitä

Tuo edellisen postauksen otsikko "Ollaan vaan" ei ole tuntunut enää ollenkaan sopivalta viime päiviin.

Ei ole nimittäin taaskaan ehditty olla vaan, vaan kaikilla on ollut paljon tekemistä ja menoja, joita on sitten soviteltu yhteen aikatauluun parhaamme mukaan.

Vaikka nämä arkipäiville osuvat vapaapäiväni tuovat väljyyttä ja aikaa tehdä näitä kotihommia, niin jonkin verran valmisteluja ja etukäteissuunnittelua vaatii olla arki-iltana myöhäisessä iltavuorossa tai lähteä töihin aamusta kuuden jälkeen muiden vielä nukkuessa.

En tiedä, miten tämä sujuisi perheessä, jossa on pieniä lapsia tai yksinhuoltajan perheessä, kun tuntuu että meilläkin on välillä haastavaa.

Onneksi tällä viikolla mies on Suomessa ja kaikki päivät etätyössä kotona.

Toisaalta tällä viikolla esikoisella on joka päivä wanhojen tanssi -treenejä naapurikaupungissa ja täysi lukujärjestys omassakin koulussa. Lisäksi auto on reistaillut ja yksi lapsi poti pientä flunssaa.

Helsingissä olisi ollut mielenkiintoinen avioliittotyöhön liittyvä palaverikin, mutta sen jätimme suosiolla väliin.

Jotenkin silti kaikki sujui ja lapset olivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa (myös harrastus-kuljetusrinki onneksi jousti) ja nyt on minulla "viikonloppu" eli kaksi vapaapäivää.

Eikä hiihtolomaankaan ole enää pitkä aika :)

Viime viikonlopun vietimme miehen kanssa Järvenpäässä, jossa muutaman muun parin kanssa koulutimme uusia ryhmänjohtajia avioliittoleireille.

Oli kyllä todella mukava viikonloppu ja aina vaan sitä oppii jotain uuttakin muiden luennoista.

Ystävien tapaamista ja myös kahdestaanoloa oman miehen kanssa :)

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

 Nuorin oli viikonlopun parhaan ystävänsä luona, kaksi keskimmäistä olivat ohjaajina lastenleirillä ja esikoinen kavereineen kotona. 

Kaikilla siis mukava viikonloppu :)

 Runeberginpäiväkin oli.

Mies oli Saksassa ja minä iltavuorossa, joten söimme lasten kanssa Runebergin-torttuja (tai -piirakkaa) jo aamupalan jälkiruokana.

Kuopus otti omansa matkaevääkseen koulumatkalle 

ja toisen ystävälleen, jonka kanssa kävelivät yhdessä :)

Reseptiä en tähän laita, koska en ollut siihen kovin tyytyväinen.

 Postilaatikosta löytyi tänään uusin ABC+- lehti, jossa onkin taas luettavaa moneksi päiväksi.

Hauska oli laskea, että tämän lehden haastateltavista perheistä ja ihmisistä useampikin on meille tuttuja joko avioliittotyöstä tai muualta. 

Tuo on siis kristillinen perhelehti, jossa on juttuja ihan kaiken ikäisille.

Jos kiinnostuit, lehden voi tilata itsellekin täältä :)

 Nyt ruuanlaittoon, että sitten jää illaksi aikaa kun mies lopettaa työpäivänsä ja ollaan kaikki kerrankin samaan aikaan kotona.

Mukavia, selvästi jo valoisampia, päiviä Sinulle :)

Ollaan vaan

Eilen odotellessani poikaa parturikäynniltään kävin siinä naapurissa olevassa postitoimistossa lähettämässä kaksi palomiestä. Siskonpoika oli nuo meille unohtanut, lego-sellaisia. 

Samalla katselin uusia postikortteja.

Mm. tällaisen ostin jääkaapin oveen:

Jotenkin rentouttava jo tekstinä ja ajatuksenakin :)

Olla koko päivä tekemättä yhtään mitään.

Käytännössä tuo ei ihan onnistu.

Tänään tosin on ollut sellainen vapaapäivä, etten ole käynyt missään autolla ja se on jo vähemmän tekemistä.

Muutenkin kyllä migreeni on tänään rauhoittanut kummasti menoa.

Esikoisen vapaapäivä ja toisen lapsen flunssapäivä ovat myös rauhoittaneet menemisiä.

Aamusta tehtiin koiran kanssa kyllä lumitöitä pitkän aikaa.

Sain viikko sitten kokeiluun estolääkkeen tähän krooniseen migreeniini.

Sivuvaikutukset (väsymys) ovat onneksi olleet lieviä, mutta annostusta suurennetaan vielä.

Aluksi tuntui, että lääke auttoikin, mutta tänään oli ihan pakko turvautua vanhaan lääkkeeseeni, kun niinikään kokeilussa olevasta täsmälääkkeestä ei ollut mitään apua ja kipu vain paheni.

Nyt on onneksi jo parempi olo.

Ei vain millään malttaisi maata sohvalla, kun olisi niin paljon tekemistä.

Puikoillakin olisi tällä kertaa tällaista polvisukanvartta:

Villakoiralaumat pitäisi häätää lattioilta imuriin, viikolopun luento tehdä melkein valmiiksi, leipoa jotain huomenna kylään tuleville ystäville ja ja ja.

Mutta kuten toinen postikortti sanoo:

Ja vielä kolmas ihana kortti:

 Mutta nyt täytyy kuitenkin sen verran aktivoitua, että saadaan ruoka pöytään.

Tänään sen saa tosin valmistaa tien päässä olevan kebab-pitserian yrittäjä..

Mieskin kun on Berliinissä vielä muutaman päivän.

Mukavaa ja sopivan leppoisaa lumisen viikon jatkoa Sinulle :)