Mietteitä joulukuusen luona

 Koiran kanssa heräilimme jo.

Muun väen nukkuessa istuimme tuossa jo pitkään joulukuusta ihailemassa.

Tänä vuonna aattopäivänä otetuissa kuusikuvissa on erityinen valo.

Jouluhan on myös valon juhla. Valon, joka tulee pimeän syksyn jälkeen.

Näin lumettomana aikana ihan erityisesti pimeyden keskelle.

Ihan kuin Jeesus tuli valoksi maailman pimeyteen.

Joulukuusessa nuo kynttilät puhuvatkin juuri valosta.

Tuo valo ja kauneus ei ainakaan minun kamerallani ihan välity sellaisenaan kuviin saakka.

 Tänä vuonna meillä on kuusessa valkoisia ja kullanvärisiä koristeita.

Kultaa arvokkaan juhlan kunniaksi ja valkoista puhtauden väriä.

Kaksi punaista sydäntä kertomassa rakkauden juhlasta

Kuusen vihreys kertoo siitä, miten kaiken mustan ja kuolleen keskellä on jotain, mikä kasvaa uutena ja ikuisesti vihreänä.

 Kynttilöiden valossa nuo koristeet ovat niin kauniita.

 Jääpuikkojakin meillä on kuusessa.

Lasi kauniina mutta herkästi särkyvänä voisi kuvata elämän arvokasta lahjaa.

 Itse virkatut kuusen koristeet tuovat kontrastia kylmälle ja kovalle lasille.

 Rusetit ostimme aikoinaan miehen kanssa Lontoon reissulta.

On meidän kuusessa myös karkkikeppejä, tosin niitä näyttäisi olevan taas vähän vähemmän ;)

Ja enkeleitä, niitä on kullanvärisinä ja lasisina liitelemässä kuusen oksilla.

 Aamulla luin kirjaa, joka sai miettimään niin, että joulu ei olekaan juhla, joka tulee kerran vuodessa.

Joka pitää silloin järjestää, ehtiä, stressata, ostaa ja valmistaa.

Sitten uupuneena todeta, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Ei, joulu ei taida ollakaan kerran vuodessa.

Joulu tuli maailmaan ensimmäisenä jouluna kun Jeesus syntyi ihmisvauvaksi.

Siitä asti meillä on ollut joulu.

Valoa, puhtautta, lahjoja ja kimallusta ihan jokaiselle päivälle.

Tuossa kirjassa sanottiin myös, että joulun voi vain löytää.

Joulu jääköön meille olemaan ihan koko vuodeksi.

Valoksi ja siunaukseksi ihan joka päivälle.

(Ann Voskampin kirja Lahjoista suurin)

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua Sinulle!

Täällä kynttilät palavat, jouluradio soi, kinkku on paistettu ja talo imuroitu.

Lahjat on paketoitu ja taidetaan vielä laittaa niitä kuusenkin alle.

Pian alkaa koko perheen peli-ilta, varmaankin Pictionaryn parissa.

Pitkästä aikaa minäkin valvon kun kello ei herätä aamukuudelta töihin.

If you look for me at Christmas,

You won´t need a special star -

I´m no longer just in Betlehem

I´m right there where you are

You may not be aware of me

amid the celebrations -

You´ll have to look beyond the stores

and all the decorations.

But if you take a moment

from your list of things to do

and listen to your heart you´ll find

I´m waiting there for you

You´re the one I want to be with

You´re the reason that I came

And you´ll find Me in the stillness

as I´m whispering your name

Love, Jesus

Piparkakkutalkoot 2015

Jonakin iltana joulun alla meille kokoontuu aina pikkuneitiporukka kaulimineen ja taikinapaketteineen.

Nyt taisi olla kuudes vuosi kun kuopuksen kanssa järjestämme nämä piparkakkutalkoot luokkakavereilleen.

Ensimmäisellä kerralla tosin eskarikavereilleen eli porukka on sittemmin lisääntynyt.

Tänä vuonna leivottiin ensin tällainen lautasta muottina käyttäen.

 Tuollaisia renkaita jokainen leipoi yhden laseja muotteina käyttäen.

Lisäksi jokainen leipoi seitsemän piparkakkua valitsemillaan muoteilla.

 Tässä yhden piparit kiinnitettynä alustaan ja osin pinottunakin ;)

 Rengas kiinnitettiin siis keskelle ja piparkakut siihen ympärille.

Kiinnitysaineena valkuais-tomusokeriseos.

Ja lasi, siinä on lumiukkosoppaa.

Tarvikkeina siinä kuuma besi, kaakaojauhe, maito, kermavaahto, vaahtokarkit sekä piparkakkukeppi.

 Kermavaahdon neidit pursottivat valmiista kermavaahtopurkista.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa neideillä oli kamerat ahkerassa käytössä.

Kuvat juomista sekä pipareista päivittyivät instagram-tileille ja niistä käytiin myös ahkerasti tykkäämässä.

 Piparkakut aseteltiin ensin paikoilleen ja sitten vasta kiinnitettiin.

 Seuraavaksi alkoi koristelu.

Koristeet olivat aika pieniä tänä vuonna, koska noihin eivät mielestämme isot karkit sopineet

Jokainen neiti teki omannnäköisensä taideteoksen.

Muusikkotyttö hihkui innosta löytäessään nuottimuotteja.

Tai minusta ne ovat vain nuotteja, hänestä nuottiavaimia, G-nuotteja jne.

Heppatyttö innostui pienistä heppamuoteista ja tietenkin myös sydän-muoteille löytyi käyttöä. 

 Vuosi vuodelta nämä neidit tulevat taitavammiksi.

Ensimmäisenä vuonna minun piti auttaa kaulitsemisessakin, nyt enää paistamisessa.

Toki olisivat senkin jo osanneet itse hoitaa.

Valmiisiin lisäsin joulunpunaiset tuikut keskelle...

... ja paperilautaset alle. 

 Vielä sellofaania päälle ...

... ja lahjanarut, joissa lukee hyvää joulua. 

 Tässä meidän neidin taidonnäyte :)

 Lopputaikinoistaan neidit leipoivat lisää pipareita.

Niihin sai valita muotteja isojen muottien laatikostakin.

Osa leipoi ja koristeli pipareita lahjaksi vanhemmilleen, sisaruksilleen ja koirilleenkin niin tuli sitten lahja-asiatkin hoidettua samalla :)

Leipoessaan tuo seitsemän tytön porukka lauloi joululauluja ja höpötteli juttujaan.

Kerrassaan mukavat piparkakkutalkoot taas kerran.

Ensi vuodelle on jo mietteissä uudenlainen projekti leivottavaksi.

Mutta se on minun ja kuopuksen välinen salaisuus siihen saakka, kun talkooporukka istuu ensi joulun alla pöytään taikinoineen ja kaulimineen ja neiti kantaa juhlallisesti mallikappaleen näytille :)

Lahjoja joulun lapsille

Yksi vähän erikoisempi joulujuttu, jota olen nyt harrastellut viime aikoina.

Vuoden kutomisista on taas jäänyt monenlaisia langanloppuja.

Käytän vain yhtä lankamerkkiä, joten nuo langat on helposti yhdisteltävissä.

Ja niin syntyy lisää sukkia :)

Kudon sukkia, jotka, jos asiat suunnitelmieni mukaan menevät, joku lapsi kaukana täältä saa pukea jalkoihinsa vuoden päästä.

Sukkien mukaan pakettiin aion kutoa myös pipon ja lapaset. 

Kaupasta aion ostaa lämpimän puseron. 

Sellaisen poolopuseron, joka on pehmeää kangasta ja jossa on lämmin kaulus.

Koulutarvikkeitakin hänelle ostan.

Ehkäpä sellaisia, joissa on värikkäitä auton, nallen tai jonkin eläimen kuvia.

Saippuan ja hammasharjan tahnoineen lisään myös.

Pakkaan mukaan myös karkkipussin, jossa on pehmeitä hedelmäkarkkeja.

Minusta on ollut liikuttavaa kuulla lahjojen viejiltä, miten onnellisina nuo lapset maistelevat noita karkkeja, joita eivät ole aikaisemmin saaneet.

Ja kiirehtivät tarjoamaan muille heti maistiaisia myös.

Tietenkin mahdutan pakettiin myös lelun. Jonkin pehmoisen nallen, komean auton, nuken tai marmorikuulia. Niin paljon kuin vain mahtuu.

 En ole aikaisemmin näin ajoissa tätä projektiani aloittanut, mutta nyt on jäänyt aikaa.

Ja vähitellen kun kudon ja ostelen muutakin täytettä paketteihin vuoden mittaan, niin ehkäpä pääsemme tavoitteeseemme ja saamme viedä keräyspisteeseen ensi marraskuussa kuusi pakettia.

Pakettien tämän vuotista jakamista voitte katsella täältä.

Tuolta löytyy myös jakajien kirjoittamia blogitekstejä sekä ihania kuvia noista iloisista ja kiitollisista lapsukaisista.

Nyt näin hyvissä ajoin, haastankin Sinut mukaan yhdellä paketilla ensi vuodelle :)

Joulukuun puolivälissä

Huomenta!

Me olemme täällä aika alkeellisissa oloissa.

Ainakin teinineitien mielestä elämä on aika hankalaa.

Sähkökaappiin tuli eilen vika ja odottelemme korjaajaa.

Talossa toimii vain yksi pistorasia, keittiössä.

Kytkimme siihen useamman pistokkeen jatkojohto ja viereen siirretty kahvin- ja vedenkeitin sekä leivänpaahdin. Tosin yleensä kaikki pistokkeet on varattuina kännyköiden ja padien latureille.

Toinen neiti voivotteli miten hankalaa on juoda aamun jugurttijuomaa seisten tuossa pistorasian vieressä että pystyy samalla olemaan kännykällä, joka on latauksessa...

Televisiota meillä ei katsota juuri lainkaan, mutta pelikoneiden toimimattomuus harmitti lapsia vähän illalla.

Internettiin pääsee kunhan jakaa verkkoa kännykällä.

Minua harmittaa vähän, etten voi käyttää pyykki- enkä tiskikonetta.

Osaanpa sitten taas iloita siitä kun alkavat toimimaan.

Samoin ehkä teinitkin osaavat taas arvostaa itsestään selvinä pitämiään asioita.

Kiitollinen olen, että jääkaappi ja pakastin saavat virtaa normaalisti ja jostain syystä myös arkkupakastimen käyttämä pistorasia toimii.

Myös valaisimet ja hella uuneineen toimivat normaalisti.

 Lapset opiskelevat viimeisiä koulupäiviään ennen lomaa.

Kuopuksella onkin tänään iltakoulua, kun menevät teatteriin katsomaan joulunäytelmää.

Tätä iltaa onkin odottanut kovasti, kun kouluun tarvitsee mennä vasta myöhään iltapäivällä.

Aamulla heräsi kyllä aikaisin ehtiäkseen kerskailla jokaiselle sisarukselleen miten hänen ei tarvitsekaan kiirehtiä kouluun ;)

Nuorempi pojista tosin totesi ettei hänen kohdallaan voi sanoa, että täytyy mennä kouluun, vaan että saa mennä, sillä hänen koulunsa on niin mukava paikka :)

Mukava paikka on myös Tallipiha Tampereella.

Neidin paras kaveri ei ollut siellä vielä käynyt ja olimme sopineet, että menemme sinne hänen palattuaan pitkän ulkomaanreissunsa jälkeen Suomeen.

Yhtenä iltana sitten sinne ajelimme koulun jälkeen ja kovin ihastuksissamme olimme.

Tuo pieni vanhanajan lelupuoti on niin suloinen.

Ihasteltuamme kaikkea ehdotin tytöille josko menisivät jo edeltä vastapäiseen kahvioon odottelemaan, niin maksan pari postikorttiostostani ja tulen perässä.

Tuolla taktiikalla sain salaa ostettua neidin ihasteleman lumisadekirahvipallon hänelle joululahjaksi :)

Neiti kun rakastaa lumisadepalloja ja hänellä on muutama erilainen jo ennestäänkin. 

 Ulkona oli aitauksessa aasi, joka ihastutti tyttöjä kovasti myös.

Ilma ei ollut kovin jouluinen, joten pitkään emme ulkona olleet eivätkä siellä otetut valokuvat onnistuneet.

Suklaapuoti taas oli niin tupaten täynnä asiakkaita, etten ottanut kuvia.

Neitien suosikkipaikka tuo vanhan ajan suklaapuoti :)

Sieltä löytyi opettajille joululahjat.

Oma opettajansa saa pussillisen belgialaisia minisuklaalevyjä ja sijaisopettajansa polka-karkkeja.

Hyvää palvelua, että tekivät saman tien tuon jälkimmäisen pussillisen kun kysyimme olisiko vastaavaa lahjaa suklaa-allergikolle.

Tuollaiset pienet jouluiset hetket ovat minusta niin ihania.

Niin paljon mukavampia kuin tavarataloissa kiertelyt jouluruuhkassa.

Siksi meidän joululahjat tulevat pääosin netistä tai omilta sukkapuikoilta.

Ihana oli myös eilen kahvitteluhetki seurakunnan ylläpitämässä kahvilassa ystävän kutsumana porukalla. Vaikka aika oli rajallinen siinä työpäivän jälkeen ennen lapsen hakua koulusta, niin ehdimme pysähtyä vaihtamaan kuulumisia ja ystävä oli löytänyt luettavakseen vanhan joulurunonkin. Harmi kun en tuota 1940-luvun runoa tänne jaettavaksi löytänyt.

Yksi jouluinen traditio on tulossa lähipäivinä kun kuopus kutsuu kaikki luokkansa tytöt taas piparkakkutalkoisiin.

Jokainen ottaa mukaansa paketillisen piparkakkutaikinaa ja kaikki leipovat ... yhden jutun, josta neiti jo teki mallikappaleen valmiiksi.

Tuo tämän vuoden piparkakkuleipomus on vielä suuri salaisuus, mutta tässä kuvia kahdelta viime vuodelta:

Ensimmäinen adventti

Ensimmäisen adventin viikkoa elellään.

Vähitellen joulua kohti kuljetaan sitä odottaen.

Adventtikynttiläasetelmamme on tänä vuonna tällainen.

Neljä kynttilää, villalankaa, metalliset numerot sekä kummitädin maalaamat enkelit ja pari sydänkoristetta. 

Joulukiireitä tasapainottaa kovasti se, että miehellä ei ole enää tänä vuonna työreissuja :)

Melkein hän onkin jo joululomalla ja nytkin kuljettamassa tyttöämme harrastuksessa niin minä ehdin käydä netissä.

Hän on myös kuljettanut minua välillä töissä ja ennen iltavuorojani olemme käyneet yhdessä syömässä.

Näin pitkä yhdessäolo on sen verran harvinaista meille, että nyt nautimme siitä.

 Eilen kävimme vanhemman tytön ja kaverinsa kanssa vähän shoppailureissulla.

Tavoitteena oli löytää uusi koululaukku ja se löytyikin.

Lisäksi neiti ihastui kovasti pariin muuhun juttuun ja ostin ne joululahjoiksi, kun hän lupasi unohtaa ne vielä jouluun saakka ;)

Toisellekin tyttärelle löysimme pari joululahjaa ja lisäksi neiti ja kaverinsa ostivat toisilleen joululahjat, jotka ainakin ovat mieleisiä ;)

Itsekin sitä nuortuu kun kulkee teinien kanssa kaupoissa, tuoksuttelee hajuvesiä ja vertailee huulikiiltoja.

Kuuden päivän työputken jälkeen huomenna on vapaapäivä ja sillekin kivaa ohjelmaa :)

Tavoitteena huomiselle myös laitella lisää joulukoristeita ja tarkastaa lasten lahjatoivelistat.

Mukavaa adventin aikaa Sinulle :)

Marraskuisena perjantaina

Kylläpä oli mukavaa, kun maa oli vähän aikaa valkoinen.

Kuviakin tuli taas otettua ulkona.

Erityisen hienoja kuvia otti taas vanhempi tytär järjestelmäkamerallaan.

Yksi ottamistaan kuvista päätyi muokattavaksi tämän vuoden joulukortiksemmekin.

Lapset eivät enää halua joulukorteissa poseerata, mutta onneksi eläimiä on taas yksi enemmän kuin viime jouluna, niin niistä saa söpöjä kortteja.

Jännityksellä vielä odotan näyttävätkö kortit samalta painosta tullessaan kuin lähtiessään :)

Nämä kuvat tosin ovat nyt vaan minun ottamiani, kun en ole saanut laitettua muita vielä tuonne kansioon, mistä tänne kuvat poimin.

Nopeastipa menivät taasen arkivapaat lasten kanssa.

Aamuisin oli ihan mukava kun sai viedä heitä ja kavereitaankin autolla kouluun kun satoi vettä.

Sitten talon rauhoituttua sai vielä kääriytyä huopaan ja ottaa pienet torkut.

Ihana oli tavata ystäviäkin oikein ajan kanssa ja kotia on jo vähän koristeltu jouluun.

Iltaisin ollaan pelattu pitkästä aikaa Pictionarya sen mitä lasten harrastuskuljetuksilta ja muilta hommilta ehdimme. Lapset ovat kyllä aika ylivoimaisia minuun nähden noissa piirtämishommissa :)

 Kuopuksen tanssikoulullakin oli avointen ovien päivä ja olipa mukava olla katsomassa tuntiaan.

Kyllä niin hienosti muistavat ulkoa pitkät liikesarjat, joiden nimetkin ovat ranskan kieltä.

Monen vuoden harrastuksen tuloksen kyllä näkee kun edistystä on taas tullut.

Tuo viimeinen kuva onkin sitten ihan muualta.

Miehen vei työ tällä kertaa Brysseliin ja tuo on kuvista, joita hän lähetti.

Jännitti kyllä kovasti on siellä oli juuri nostettu terroriuhka korkeimmalle tasolle ennen lähtöään.

Näihin pariin kymmeneen matkustusvuoteensa on kyllä mahtunut monenlaista.

On jännitetty vuorokausi tuhkapilven aikana kun mies odotti New Yorkissa koneeseen pääsyä.

On ollut koneiden myöhästymisiä, lentolakkoja ja tavaroiden katoamista.

Lisäksi tuo tämän syksyinen sairastuminen Englannissa.

Onneksi suojelus on aina ollut mukanaan eikä pahempaa ole sattunut. 

Mukavaa viikonloppua Sinulle.

Minulla se kuluu paljolti töiden merkeissä, mutta mukavaa on sielläkin.

Marraskuussa ja aiemminkin

Piiiiitkästä aikaa täällä.

Ehkäpä tämä on ollut sellainen luova tauko ja nyt taas aktivoidun, tiedä häntä.

Ei vain ole tuntunut siltä, että kirjoittaisin.

Aika on mennyt nopeasti ja on tuntunut ihan hyvältä olla tauolla.

Tänään kävin pitkästä aikaa katsomassa käyntilukuja ja ihmetyksekseni täällä käy edelleen väkeä joka päivä ja aika montakin.

Kuviakaan ei tule niin paljon otettua ellei bloggaa, mutta laitan nyt ihan sekalaisia muutamia kuvia tauon ajalta.

 Syksy on ennen ollut suosikkivuodenaikani, mutta nyt parina viime vuonna olen kovasti nauttinut keväästä ja tänä vuonna syksy on tuntunut kovin pimeältä ja kylmältä.

Jouluakaan en osaa odottaa vielä kun en ole sille ehtinyt paljon ajatuksia vielä uhrata ja on tosiaan niin pimeää.

Tässä kuva lokakuulta, asetelma kuistin ruukussa.

Muutamat kuura-aamut ovat olleet jo toiveikkaan valoisia ja yhdelle arkivapaapäivälleni sain aivan ihanan valoisan sään.

Syksyisin suosikkipuuhaani on istua lempinojatuolissani ja kutoa.

Silloin loppuu lukeminen, kun kutoessa ei oikein voi lukea.

Televisiotakaan en ole juuri avannut kevään jälkeen, vaikka se on yleensä totaalisemmalla tauolla vain kesän ajan.

Voisin kutoa vuorokausia putkeen ja melkein kadehdin työpaikkani yötyöläisiä, jotka ehtivät yövuoroissaan kutoa paljon jos on rauhallinen yö ;) 

Kun omilla lapsilla, lasten kavereilla, kummilapsilla jne. on jo liikaakin rasoja, pipoja ja villasukkia, ovat myös kuistin eläimet saaneet lämpimät pipot :)

Olisipa vielä katos kuistilla, niin nuo säilyisivät talvenkin yli näkyvillä.

Siis sen lumisen talven, jos meille sellainen suodaan.

Pikkuisia avaimenperä-sukkia innostuin myös tekemään.

Seuraava kokeilu tulee olemaan rasa-avaimenperä jossain vaiheessa.

Siinä pikkuruisessa peukalossa tleekin olemaan näpertämistä :) 

Tietenkin olen kutonut myös Joulun Lapsille, tosin suurimman osan tämän joulun villalahjoistaan kudoin jo alkuvuodesta. 

 Nyt on viisi pakettia saatu matkaan ja toiset sukat jo valmistumassa ensi vuoden paketteihin.

Silloin tavoitteenani on kuusi pakettia.

Alkuvuodesta kudon ja sitten teen hankintoja vähän joka kuukausi, niin tuo ei ole mitenkään vaivalloinen tehtävä.

Työpaikalla saimme kerättyä valmiiksi kaksi pakettia myös.

 Tässä linkki  Joulun Lapsi-sivuille, jos sattuu olemaan vielä joku, joka ei ole näistä kuullutkaan.

Viikonlopun ajan vielä otetaan paketteja vastaan ja rahalahjoja toki senkin jälkeen.

Tässä vielä yksi syy pitkään blogihiljaisuuteen.

Alkusyksystä mieheni sairastui ja muutaman viikon ajan arjessamme oli kaiken muun lisäksi sairaalajutut. 

En oikeasti kauhean pitkiä aikoja ehdi istuskella kutomassa ja silloin tuntui hyvältä olla sairaalassa kaikki mahdollinen muulta liikenevä aika, mikä ei tosin ollut kauhean paljon kun sairaalaan on matkaakin.

Tuo aika sai miettimään sitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua ja osittain muuttuikin pysyvästi.

Läheltä piti, ettei käynyt paljon huonommin, mutta meillä on onneksi paljon suojelusenkeleitä ja rukoilevia ystäviä.

Siunausta oli mm. siinä, ettei mies ollut sairastuessaan maailman toisella laidalla kuten oli ollut vajaa kaksi viikkoa aiemmin, vaan oli vain Englannissa asti.

Vaikka tuokin oli kaukana siinä tilanteessa.

Mutta nyt on kaikki jo hyvin ja mieskin palannut sairaslomaltaan töihin.

Hän on ehtinyt työreissatakin jo USA:ssa ja Koreassa ja on piakkoin lähdössä Belgiaan.

Tässä nyt kootusti vähän kuulumisia tältä pitkältä taukoajalta.

Arki on täyttä ja hyvä niin.

Vaikka kiirettä pitää, niin onneksi jää aikaa vain ollakin.

Olisi kiva saada kommentteja myös teiltä, jotka täällä käytte :)

Koittakaahan tekin jaksaa tämän pimeyden yli.