torstai 29. elokuuta 2013

Pieni hiljainen onni

Otsikon niminen kappale soi aamulla radiossa.
Tässä siihen linkki:
Sopii jotenkin meidän tähän viikkoon.

Seurakunnan mökillä lapset tarkenivat vielä hyvin uida (saunan jälkeen).
Minusta vesi oli jo jäätävää. Ainakin loppuillasta kun aurinko ei enää paistanut.
Tämän kesän viimeinen kokoontuminen tuolla, paljon jäi ihania muistoja.
Mukaan leivoin maidottoman ananas-kakun ja hyvin teki kauppansa nyyttäripöydässä.
Ihanaa, miten yksi ihminen ilostui, kun pöydässä oli jotain maidotontakin.
Murutkin lautaselta menivät ;)
Eiliseen nuorten tapaamiseen vanhempi neiti koristeli upean kakun mukaan.
Olivat viihtyneet keskimmäisemme tuolla ensimmäisessä tapaamisessa :)
Nuoremmalla neidillä oli eilen käynti oikojalla.
Oikoja kysyi heti ovella onkos kielijumppaa muistettu tehdä.
En kehdannut sanoa, että olin täysin unohtanut vuoden takaisen ohjeensa.
Neiti kuului sanovan tehneensä kyllä..
Purentansa oli parantunut todella paljon ja hammaslääkäri ihmetteli ettei mitään oikomishoitoa tarvitakaan :)
Autossa kysyin sitten neidiltä, että oliko hän tosiaan tuota kielijumppaa tehnyt.
Sanoi tehneensä usein koulussa tylsillä tunneilla ;)
Ihanaa, kun ei oikomishoitoa tarvita, että neiti sai kehuja hammashoidostaan noilta (tosi tarkoilta) ammattilaisilta ja ettei äidin tarvitse enää kaikkea muistaa ja muistuttaa :)
Kutomiskausikin alkoi tällä viikolla.
Kudon yleensä vain syksyllä ja talvella.
Kuuluu jotenkin viileisiin aikoihin.
Nyt piti aloitella vähän etuajassa kun on suunnitteilla vähän bisneksiä.. :)
Rasapuotikin aukeaa taas kunhan näen minkä verran ehdin kutoa sitä kautta.
Mukavaahan tuo taas on kun vauhtiin pääsee ja yhdet kävynruskeat huoparasat ovat peukkuja 
ja huovutuspesua vaille valmiit.
Lapsetkin tykkää kun pidetään elokuvailtoja, kun äiti tarvii kutomisohjelmaa ;)
Ja eilen oli niin ihanaa olla monta tuntia ystävien luona kutoen ja jutellen.
Alla vielä miehen lähettämiä kuvia, joita otti yhtenä iltana hotellihuoneensa parvekkeelta Oslossa.
On kuulemma kaupungin paras hotelli :)
Ihanaa, että saa välillä vähän luksusta kun niin paljon joutuu matkustamaan.
Tänä iltana mies tulee kotiin taas pariksi päiväksi <3
Siksi kai tuntuu jo vähän perjantailta.
 Koirakin taitaa jo ikävöidä isäntäänsä..
Onnellista loppuviikkoa Sinulle :)
Minä alan kutomaan niitä peukkuja.

Ei kommentteja: