perjantai 12. joulukuuta 2014

Kolmastoista: tyttöni mun

Tähän aamuun heräilemme siis äitien ja tytärten leirillä.
Tyttöni vielä nukkuvat.
Yksi kiva asia leireillä on nukkua samassa huoneessa ja muutenkin olla paljon yhdessä vaikka leirillä ystäviäkin tavataan.
Eilen oli aika eksoottista kun Sambialainen miesporukka piti meille konsertin, jossa lauloivat afrikkalaisia sekä englanninkielisiä joulu- ja muita lauluja.
En core -kappale oli ihan suomenkielinen:)
Yksi perinteemme näillä leireillä on, että luen tytöille iltasadun.
Se kun kotona on jo harvinaista, kun kaikki lukevat omia kirjojaan.
Usein iltasatukirja on ollut Max Lucadon käsialaa, niin tänäkin vuonna.
Tätä leiriä varten tilasin kirjan Koska rakastan sinua.
Se kertoo Shaddai-nimisestä miehestä, jolla on paljon lapsia ja siitä, miten hän heitä rakastaa ja suojelee.
Ihana kirja, suosittelen kyllä.
Nyt kännykkä pois ja kohti uutta, ihanaa päivää tyttöjeni kanssa.
Ihanaa Lucian, valontuojan, päivää Sinullekin :)


Kahdestoista: lumisadetta

Täällä sataa räntää. 
Tämän postauksen kuvat eivät siis ole ihan tältä päivältä, mutta tässäpä teille jouluinen lumisade :)
Kirjoitin jo yhden postauksen, ihan eri aiheella, mutta kuvansiirto ei toiminut ja valmiista kirjoituksesta ei näkynyt kuin osa tekstistä, vaikka moneen kertaa sitä korjailin.
Paremmalla ajalla sitten muokkaan ja julkaisen tuon toisen tekstin.
Me lähdemme tyttöjeni kanssa nauttimaan äiti-tytär-viikonlopun hemmottelusta sekä Saara Kinnusen luennoista. Luennoille eivät tytöt osallistu, he puuhaavat sen aikaa ohjaajiensa kanssa jotain tyttömäistä :)
Illalla luvassa jo konserttikin.
Kenen, sitä en tiedä, koska siellä on tänäkin vuonna yllätysesiintyjä.
Nyt pakkaamaan :)

Ihanaa viikonloppua Sinullekin, lumisateella tai ilman :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Yhdestoista: aina ei mene kuin Strömsössä

Eilinen päivä olisi hyvin voinut olla jo kolmastoista päivä.
Ja perjantai.
Jos olisin taikauskoinen.
Niin paljon sattui kommelluksia, että mietin jo reistaileeko muistini, mutta ehkä muistikortti päässäni alkaa vain olla taas täynnä ;)
1. Tämän yllä olevan kuusen kuvasin aamusta odotellessani työterveystarkastukseen.
Minulla oli hyvää aikaa kuvata, sillä vielä 20 minuutin jälkeenkään ei hoitajaa näkynyt.
Silloin kävin kysymässä olenkohan liikkeellä vääränä päivänä.
Ajanvaraukseni ei ollut mennyt perille, mutta syy ei ollut minun ja pääsinkin vastaanotolle.
2.  Kotiin palattuani avasin postin tuoman joulukorttitilauskuoren.
Näytin korttia miehelle, joka huomasi, että siinähän toivotetaan ...Uutta Vuotta 2014!
Olin käyttänyt kortin muokkaamiseen tietokoneella monta tuntia.
Olin lähettänyt jo kertaalleen uusintatilauksen ja perunut ensimmäisen, josta puuttui koiran nimi (tyttö huomasi).
Valokuvaamon -50% -tarjous oli ehtinyt päättyä.
Joulukortit pitäisi lähettää viimeistään ylihuomenna.
Mies ehdotti, että korjaisin kortteihin kynällä vuosiluvun.
Mutta sen verran perfektionisti olen, että tein koneella muutokset korttiin ja lähetin uuden tilauksen valokuvafirmaan.
Mietin kyllä, että olisivat voineet soittaa ja kysyä, tilaanko tarkoituksella joulukortteja vanhalla tekstillä...
3. Olin aina välillä miettinyt, että kylläpä tämänvuotisen äiti-tytär-leirin leirikirje tulee myöhään eikä laskuakaan ole vielä tullut.
Laskimme viikkoja ja päiviä leirin alkuun ja järjestin töistä vapaan viikonlopun.
Mukaan lähtevältä ystävältäni kysyin ja heille oli leirikirje jo tullut.
Eilen tarkistin, niin en löytänyt sähköpostistani vahvistusta ilmoittautumiselle, jonka muistin tehneeni jo elokuussa.
Soitin leiripaikan toimistoon, mutta siellä ei ilmoittautumistamme näkynyt!
Leiri on ihan täynnä, mutta minulle ehdotettiin josko tulisimme majoittuen kotona.
Lapset eivät tuosta innostuneet, ajomatka on kolmisen varttia ja kyllä minustakin on mukavampi viettää koko viikonloppu leiripaikalla.
Ystävämme tarjosivat majapaikkaa omastakin huoneestaan.
Toimistoihminen lupasi vielä selvitellä muita mahdollisuuksia ja parin tunnin päästä minulle soitettiinkin, että pääsemme leirille ja meille on "sijaa majatalossa" :)
Ihanaa!! 
Tämä saattaa olla viimeinen äiti-tytär-leiri, jolle vanhempikin neiti vielä lähtee, sillä hän kuuluu tuolla vanhimpiin lapsiin. 
Tuo on laskujeni mukaan neljäs tai viides perättäinen leirimme eli oikea jolulunalun traditio,
Ihanaa, että se saa jatkua.
Ystäväni oli myöhemmin eilen vielä soittanut ja pyytänyt saada tyttöineen majoittua meidän huoneemme viereen eli ehkä me kaikki sitten olemme jossain hätätila-varastossa, saa nähdä ;)
Yllä olevan kuvan kuusi on kuvattu leiripaikan ulko-ovelta viime vuonna.
No loppu hyvin, kaikki hyvin. 
Ja ensi viikolla meillä kaikilla alkaakin jo joululoma, niin muistikortti saa taas latautua uudelleen :)
Yllä vielä vanhemman tyttären koulussa koristelemia piparkakkuja.
Ne sentään ovat onnistuneet erinomaisesti.

Onnistumisten päivää Sinulle :)


tiistai 9. joulukuuta 2014

Kymmenes: piparkakkujuttuja

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?
Eilen oli piparintuoksua meillä töissäkin.
Ihan ongelmatonta ei leipominen ole, kun leipurit ovat unohtaneet miten käyttää kaulinta ja muotteja ja keskittymiskykykin on hyvin rajallinen.
Ihana olikin, kun meidän vanhuksista muutama onnistui autettaessa leipomaan ihan itse piparkakkuja.
Päiväkahvilla sitten saivatkin kaikki niillä herkutella.
 Meillä on töissä onni saada välillä mukaan erilaisia vapaaehtoisia sekä opiskelijoita, joita ilman tällainen extra-homma ei oikein onnistuisikaan, koska aika ei riittäisi.
Enkä malta olla kertomatta, että tällä viikolla meillä on tet-jaksolla meidän nuorempi poika :)
Tosi hyvin hän on solahtanut porukkaan mukaan ja on myös vanhustemme suosiossa.
Tässä yksi pellillinen menossa uuniin.
 Tällaisia iki-piparkakkuja taas voi tehdä valmiista massasta.
Pinnan kuviot on tehty laittamalla pitsiliina massan päälle ja kaulitsemalla.
Näitä on kiva ripustaa kuuseen tai muualle koristeeksi tai laittaa vaikka lahjapaketin päälle.
 Valkoisen ystäville löytyy omansa myös.
Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Kivaa päivää Sinulle :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Yhdeksäs: jouluruno

Tänään vaihteeksi jouluista runomuodossa.
Joulurunon on kirjoittanut Anna-Maija Raittila.


Taas kosketti ruutua ikkunan 
tutun jouluenkelin siipi. 
Taas äänetön henkäys taivahan 
läpi seinän sisälle hiipi.


Se on vanha ihme ja kuitenkin 
se on uusi vuodesta vuoteen, 
ja se tuo niin rakkaana mielihin 
taas tallin ja seimivuoteen

ja ne köyhät lampaanpaimenet, 
ne joille taivahasta 
soi ilmojen täydeltä sävelet 
kiittäen seimen lasta.


Mikä ihmeitten ihme vieläkin soi 
sama enkelivirsi pyhä, 
ja paimenten lailla sen kuulla voi 
sydän lapsellinen yhä.

Isä taivaallinen, hän armossaan 
sen laulun viisailta salaa, 
mutta meille pienille hohdettaan 
se joulusta toiseen valaa.

Me melkein korvin kuulemme, 
kun sielumme soi maja: 
On sinulle, juuri sinulle 
syntynyt Vapahtaja!



Kahdeksas: lisää leivontaa

Tänään on taas palattu arkeen viikonlopun jäljiltä.
Onneksi mies on jo melkein joululomalla ja on ollut autonkuljettajana meille muille.
Menemisiä ja tulemisia kun tämän kokoiseen perheeseen mahtuu päivisinkin, kun toinen poika opiskelee kahdessa eri lukiossa ja toinen on työelämääntutustumis-jaksolla.
Töistä tultuani kuopus oli jo vauhdissa leivontahommissa ystävänsä kanssa.
Resepti on tyttöjen oma löytö, en tiedä siitä enempää, mutta hyviä tuli :)
Koira oli toiveikkaasti mukana leipomisen joka vaiheessa.

Miehen ja yhtiökumppaninsa kanssa meillä oli sillä välin mielenkiintoinen suunnittelupalaveri.
He tekevät hakukonetta eräälle kiinteistövälitysfirmalle ja meillä oli oikein mielenkiintoiset keskustelut siitä, mitä kaikkea uutta voisi hakukoneisiin keksiä ja mikä vaikuttaa psykologiseltakin puolelta ostopäätökseen.
Oma roolini yhtiöpalavereissamme on kahvinkeiton lisäksi lähinnä tuoda naisnäkökulmaa projekteihinsa ;)

Mukavaa maanantai-iltaa Sinulle :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Seitsemäs: leivontaa

Eilisilta menikin työpäivän jälkeen ihan vain rentoutuen.
Linnan juhlien katsomiseen aivan uuden mielenkiinnon toi se, että mukana juhlissa oli hyvä ystäväparimme, johon olemme tutustuneet avioliittotyön kautta.
Mukavaa, että he näkyivätkin ruudussa monta kertaa.
Kutsun he olivat saaneet muista ansioista, mutta ajattelin, että kyllä avioliittotyötä pitkään tehneet varmasti ansaitsisivat myös tulla kutsutuiksi.
Varmasti he ovat suomalaisten perheiden hyvinvointia lisänneet paljon.
Eilen söimme vähän juhlavammin katetun päivällisen jälkiruokana perinteisesti Suomi-suklaata ja joimme glögiä.
Tänään sitten leivoin vähän sinivalkoista.
Laitan tähän reseptinkin, jos joku haluaa kokeilla tätä herkullista suklaapiirakkaa, joka kaiken muun hyvän lisäksi on gluteeniton.
Toki tämän voi tehdä myös tavallisista vehnäjauhoista.
Ohje on Ulla Svenskin kirjasta Pipareista Pitsikakkuun, josta minulla on monia muitakin reseptejä käytössä.
Kirjassa on koottuna ihmisten suosikkireseptejä ympäri Suomen.
2 1/2dl vettä
200g voita
4rkl kaakaojauhetta
1tl suolaa
5dl gluteenitonta vaaleaa leipäjauhoa
1 1/2tl soodaa
4dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1dl piimää tai jugurttia
2 kananmunaa

Kuorrutus:
2rkl maitoa
100g voita
1rkl kaakaojauhetta
225g tomusokeria

Keitä vesi, voi, kaakaojauhe ja suola kattilassa, jäähdytä.
Sekoita sooda leipäjauhoihin ja lisää seokseen sokereiden kanssa.
Vatkaa kananmunat piimän/jugurtin kanssa sekaisin ja lisää joukkoon.
Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrutus sulattamalla voi, lisää siihen hyvin sekoittaen kaakaojauhe, maito ja tomusokeri.
Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa paloiksi, kun kuorrutus on jähmettynyt.
Koristelin piirakan (lisää koristeet heti kuorrutteen jälkeen, ennen kuin se ehtii jähmettyä) raesokerilla. Osan raesokereista värjäsin parilla tipalla sinistä elintarvikeväriä.
 Nam :)
Hyvää toisen adventtisunnuntain jatkoa Sinulle :)