Seitsemäs: leivontaa

Eilisilta menikin työpäivän jälkeen ihan vain rentoutuen.

Linnan juhlien katsomiseen aivan uuden mielenkiinnon toi se, että mukana juhlissa oli hyvä ystäväparimme, johon olemme tutustuneet avioliittotyön kautta.

Mukavaa, että he näkyivätkin ruudussa monta kertaa.

Kutsun he olivat saaneet muista ansioista, mutta ajattelin, että kyllä avioliittotyötä pitkään tehneet varmasti ansaitsisivat myös tulla kutsutuiksi.

Varmasti he ovat suomalaisten perheiden hyvinvointia lisänneet paljon.

Eilen söimme vähän juhlavammin katetun päivällisen jälkiruokana perinteisesti Suomi-suklaata ja joimme glögiä.

Tänään sitten leivoin vähän sinivalkoista.

Laitan tähän reseptinkin, jos joku haluaa kokeilla tätä herkullista suklaapiirakkaa, joka kaiken muun hyvän lisäksi on gluteeniton.

Toki tämän voi tehdä myös tavallisista vehnäjauhoista.

Ohje on Ulla Svenskin kirjasta Pipareista Pitsikakkuun, josta minulla on monia muitakin reseptejä käytössä.

Kirjassa on koottuna ihmisten suosikkireseptejä ympäri Suomen.

2 1/2dl vettä

200g voita

4rkl kaakaojauhetta

1tl suolaa

5dl gluteenitonta vaaleaa leipäjauhoa

1 1/2tl soodaa

4dl sokeria

2tl vaniljasokeria

1dl piimää tai jugurttia

2 kananmunaa

Kuorrutus:

2rkl maitoa

100g voita

1rkl kaakaojauhetta

225g tomusokeria

Keitä vesi, voi, kaakaojauhe ja suola kattilassa, jäähdytä.

Sekoita sooda leipäjauhoihin ja lisää seokseen sokereiden kanssa.

Vatkaa kananmunat piimän/jugurtin kanssa sekaisin ja lisää joukkoon.

Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrutus sulattamalla voi, lisää siihen hyvin sekoittaen kaakaojauhe, maito ja tomusokeri.

Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa paloiksi, kun kuorrutus on jähmettynyt.

Koristelin piirakan (lisää koristeet heti kuorrutteen jälkeen, ennen kuin se ehtii jähmettyä) raesokerilla. Osan raesokereista värjäsin parilla tipalla sinistä elintarvikeväriä.

 Nam :)

Hyvää toisen adventtisunnuntain jatkoa Sinulle :)

Kuudes: itsenäisyys

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 Tässä kun hiljaisessa talossa sytytin jo aamuteen ajaksi itsenäisyyspäivän kynttilät, on kovin kiitollinen olo siitä, että meillä on oma maa.

Maailman tapahtumia seuratessa tajuaa, ettei se ole Suomenkaan kohdalla itsestäänselvyys.

Kiitollinen, että ainakin vielä tänä päivänä Suomen saloissa liehuvat Suomen liput.

Meillä pöytää koristaa nuoremman pojan monta vuotta sitten tekemä lippu.

Työpäivän jälkeen luvassa lasten kanssa sinivalkoista leivontaa,

siitä varmaankin enemmän huomisessa postauksessa.
Mieskin palasi yöllä työmatkaltaan :)

Tässä  vielä vähän metallisempi versio yhdestä hienosta itsenäisyyspäivään sopivasta laulusta.

Muistahan juhlia ja arvostaa itsenäisyyspäivää.

Viides: musiikkia

Huomenta :)

Tänään ajattelin kirjoittaa jokusen rivin sellaisesta jutusta, joka meillä liittyy arkeen yleensäkin ja myös jouluun: musiikista.

Esikoinen meillä soittaa itsekin, esimerkiksi tänään koulunsa itsenäisyyspäivä-juhlassa.

Muutkin lapsemme ovat musikaalisia, mies soittaa hienosti pianoa ja minä...cd-soitinta ;)

Tämän joulunalusajan suosikkilevyni on Nina Åströmin uutuus Joulun Kuningas.

Tuossa on hienoja uusia sovituksia tutuista joululauluista kolmella eri kielellä. 

Tässä linkki näytteeseen tuolta levyltä.

Autoillessa kuuntelen nykyään Jouluradiota, jossa joulumusiikki soi 24/7.

Siellä on niin iso valikoima joululauluja, ettei ehdi kyllästyä.

Täältä pääset sivulle, josta voit valita tietokoneellesikin kuulumaan jouluradion, jonka voit valita monesta vaihtoehdosta. 

Vaikkapa ruotsin- tai vironkielisenä ;)

Yllä olevan kuvan mies otti USA:ssa toimistoltaan.

Ihanan jouluinen :)

Eilen saatiin joulukortit tehtyä tietokoneella ja lähetettyä tilaukseen.
Useampi tunti siinä menikin.

Nyt kohti tämän päivän juttuja.

Oikein hyvää päivää Sinulle :)

Neljäs: näkyykö?

Tämä nyt ei ollut niin kauhean jouluista, mutta kylläkin tähän pimeään aikaan sopivaa...
Eilen tulin pitkästä aikaa ottaneeksi saumurin ja ompelukoneen esille.

Tykkään kyllä ommella, vaikka se jääkin vähän vähälle.

Ompelemalla saa nopeammin näkyvää aikaan kuin kutomalla.

Eilen tulikin sananmukaisesti näkyvää tulosta.

Meidän heijastinliiveistä osa oli jäänyt auttamattoman pieniksi,

ne kun olivat sellaista ekaluokkalaisen kokoa.

Tuunasin kaksi liiviä uusiokäyttöön.

 Leikkasin niistä tuollaisia suunnillensa 30x20cm palasia.

 Taittelin palaset kaksinkerroin ja ompelin toisenkin pitkän sivun kiinni.

Päädyt neuloin saumurilla siisteiksi, mutta en umpinaisiksi.

Tuon vaiheen voi hyvin jättää poiskin.

 Taitoksetkin ompelin noihin päätyihin ja pujotin taitoksiin kuminauhat.

Ilman kuminauhojakin pärjäisi varmaan.

Nyt meillä on kuusi paria käteviä ja hyvin näkyviä hiha-heijastimia, jotka lasten/nuorten on helppo sujauttaa aamuisin takinhihojen päälle :)

Näkyvät muuten hyvin esim. pyöräillessäkin,

reppu kun tahtoo usein heijastinliivit peittää.

Nuo käsissä ja heijastimet repussa on varmaan aika loistava yhdistelmä :)
Itse kun autoilijan silmin aamu-/iltapimeällä katselen, niin on todellakin iso ero siinä, miten ajoissa näen kulkijan sen mukaan onko hänellä kunnon heijastimet vaiko ei.
Sitäkin ihmettelen, miksi lastenvaatteissa valmiiksi ommellut heijastimet vähenevät iän myötä, vaikka ihan pienimmäthän kulkevat pääasiassa vielä vaunuissa/rattaissa.

Me vasta koiran kanssa heräilimme tähän päivään.
Aamuyö meni minulla voimakasta migreeniä potien ja koska lääkkeet olivat yläkerran kaapista loppuneet, piti kömpiä alakertaan särkylääkettä hakemaan.
Samalla kun oli hereillä, viestiteltiin sitten miehenkin kanssa.
Hänellä oli työpäivä meneillään Kaliforniassa.
Aamulla lapset saivat tehdä aamupuuronsa pikapuuropusseista kun minä torkuin sohvalla.
Nyt tuntuu jo olo paremmalta, tosin toisen annoksen lääkkeitä otin vielä.
Onneksi on vapaapäivä eikä mitään pakollista ohjelmaa ole, joulukoristeita olin aikonut lisää laitella.
Eilen tuli jo siivottua ja pyykättyäkin.
Hyvä se on välillä ottaa rennostikin, ehkäpä tämä oli taas siitä muistutus.

Mahdollisimman rentoa päivää Sinullekin.

Kolmas: jouluhaaste

Tänään onkin työillan jälkeen vapaapäivä elikä hommia piisaa :)

Kuviakin tulossa jutuista, joita nyt suunnitteilla ja tekeillä, mutta mitään valmista ei tänne vielä ollut.

Siksipä olikin hyvä, että hyvä ystäväni tämän blogin takana oli haastanut minut täyttämään tällaisen joulukyselyn.

Se siis saa täyttää kolomannen luukun :)

Kiitos!

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

En :)

Nämä eivät ole mitenkään isossa osassa meidän joulussa ja lapsillemmekin ne ovat aina olleet vain satuolentoja.

Ei minulla silti ole mitään sitä vastaan, että kodista pari tonttua joulun aikaan löytyy ja tonttulakkeja laitan joskus koristeina istuville pehmoeläimillekin. 

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?

En, mutta ettei tulisi pettymyksiä, on parasta kertoa miehelle selkeästi joulutoiveensa ;)

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilman?

Kyllä kinkku kuuluu joulupöytään.

Usein ollaan oltu aika viime tipassa sen hankkimisen kanssa, joten aika sekalaisia kinkkuja on meillä ollut, mutta kaikki hyviä.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Yhden joulun alla neiti oli halunnut isin kanssa kaupassa käydessään ostaa ja paketoida itselleen muutaman joululahjan.

Jouluaattona hän saikin sitten monta lahjaa tuplana ;)

5. Onko jonkin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

En nyt yhtäkkiä muista tällaista.

Joitakin on tosin vaihdettu joskus joulun jälkeen jos on tullut kaksittain.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Aina vain aikaisemmin :)

Ehkä viikkoa ennen aattoa olisi hyvä aika, niin kuusesta ehtii nauttiakin.

Osa koristeista on joka vuosi kuusessa (ainakin enkelit), muuten vaihdamme joskus väriä.

Valkoista ja kultaa on ollut kuusessamme viime vuosina.

Itse valikoin koristeet, joita käytetään ja sitten lapset saavat kuusen koristella.

Lasten kasvaessa etenkin neideillä on kyllä jo omatkin hyvät ideansa kuusen suhteen ja niitä sitten toteutellaan.

Lisäksi lapset saavat huoneisiinsa pienet muovikuuset ja usein on yläkerran aulassa ollut vielä lisäksi iso muovikuusi.

7. Ostatko kotiin joulukukkia, Hyasintti, Joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Ostan juu, niitä kuvasinkin eiliseen postaukseenikin.

Hyasintti on suosikkini.

Täksi jouluksi olen vähän ajatellut josko ostaisi vielä amarylliksen, sellaista ei ole ennen ollutkaan.

Haastan jokaisen lukijan, jolla on oma blogi täyttämään siellä tämän saman joulukyselyn :)

Sitten onkin vuorossa kauppa-haaste minulle.

Pitäisi nimittäin löytää aikuisten koon jarrusukat.

Poika tarvitsisi sellaiset kouluun tanssitunneille.

Mukavaa joulukuun kolmatta Sinulle.

Toinen: joulukukkia

Tähän luukkuun kuvasin joulukukkiamme.

Joulutähden ostin jo ajoissa, sillä se kukkii aina niin pitkään.

Tämä valkoinen ehkä sopii vielä joulun jälkeenkin, punaiseen voisi kyllästyä ennenkuin se lopettaa kukintansa.

Hyasintteja meillä on aika montakin.

Niitä on kiva laittaa kauniisiin purkkeihin ja koreihin.

Kaikki hyasinttimmekin ovat nyt valkoisia.

Valkoisissa taitaa tosin olla miedoin tuoksu eli tarvinnee hankkia joku värillisempikin, että saadaan hyasintin tuoksua jouluksi.

Vein aamusta jo nuoremman pojan sekä kolme kaveriaan naapurikaupungin lukiolle.

He tutustuvat siellä aamupäivän linjalla, jolle aikovat hakea opiskelemaan.

On taas vähän sivistyneempi olo itselläkin, kun puhuivat koko automatkan koulujuttujaan ja kertasivat asioita, joita ovat tuleviin kokeisiin lukeneet,

Vähän viisaampi olen taas ainakin yhteiskuntaopin, biologian ja maantiedon asioissa :)

Eilenkin illasta sain esikoiselta luennonpoikasen valo-opista, kun ihmettelin onko satanut lunta, kun pihaamme ajaneen ystäväni auton valokiilassa maa näytti valkoiselta.

On se ihanaa elää nuorison ympäröimänä, niin ei pääse kalkkeutumaan ;)

Kaikkea hyvää päivääsi :)

Ensimmäinen: myyjäisiä

Olen miettinyt, ehtisinkö, jaksaisinko ja viitsisinkö viime joulukuiden tapaan tehdä tästä sellaisen joulukalenteri-blogin, että kirjoittaisin jotain joka päivälle.

Päätin, että ainakin yritän :)

Sen varauksen jätän silti, että joskus voi tulla samana päivänä useampikin "luukku" samassa jos on jäänyt kiireessä päiviä väliin.

 Kiirettä ja touhua on piisannut täällä.

Viime viikolla tein seitsemän työvuoroa viidessä päivässä.

Onneksi mies oli kotimaassa silloin, ei tuo tietenkään olisi muuten onnistunutkaan.

Viikonloppuna oli sitten ihana olla perheen kanssa.

Lauantai-aamun aloitimme hiphopilla, neidin tanssikoululla kun oli avointen ovien päivä.

Siitä jatkoimme seurakunnan myyjäisiin.

Muutamat rasat vein myyntiin ja aika  paljon tuli ostettuakin kaikenlaista pientä.

Parasta oli joulutorttu-kahvitella ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen.

Kuvia en myyjäisissä ottanut, usein on mukavinta kulkea ihan kuvaamatta.

Nämä kuvat tässä postauksessa ovat sunnuntain myyjäisistä.

Täällä järjestettiin joulumyyjäiset vanhassa tehdas-rakennuksessa.

Meidän keskimmäisten lasten luokilla oli siellä omat myyntipöydät, joiden tuotto meni leirikoulukassoihin ja hyvä tuotto olikin.

Noita havukransseja tässä yhtenä iltana koululla väkersimme kymmenittäin neidin luokkalaisten ja vanhempiensa kanssa.

Osa porukasta kokosi puolestaan kymmeniä piparkakkutaloja.

Kuuntelimme myös joululauluja levyltä sekä lasten suusta ja nautimme nyyttäripöydän jouluherkuista. Kivaa :)

 Sunnuntainkin myyjäisistä tarttui mukaan kaikenlaisia ostoksiakin tietenkin.

Yläkuvan kortit osti neiti, jonka mielestä ne ovat maailman kauneimpia.

Ne on tehty mehiläisvahasta silitysraudan avulla, tarkemmin en tiedäkään.

Alakuvan söpön avaimenperän ostin itselleni.

Tuollaisia voisi alkaa kyllä itsekin väkertää.

Muutaman muunkin kivan kutomis-idean sain myyjäisistä.

 Myyjäisistä kotiuduttuamme teimme lasten kanssa tortilloja.

Nuoremman pojan vastuulla oli mm. paprikan pilkkominen ;)

Nyt hakemaan koulusta poikaa, jonka lupasin kuskata Tampereelle.

Hänellä kun on tunteja  tässä jaksossa kahdessa eri lukiossa.

Mukavaa joulukuuta Sinulle :)