torstai 12. syyskuuta 2013

Jäätelöä a´la kuopus-neiti

Kuopus kertoi, että hänellä on läksynä jäätelöannoksen tekeminen.
Ja että hän haluaa tehdä itse siihen jäätelönkin.
Suklaa-vanilja-jäätelöä.
Sopihan se :)
Ensin hän vatkasi kerman (laitoimme 4dl, voi laittaa kuusikin) vaahdoksi.
Siihen lisättiin (tässä tarvitsi vielä vähän apua) 5 kananmunan keltuaista.
Sitten muutama tl vanilliinisokeria.
 Muutama rkl tummaa kaakaojauhetta.
 Sokeria noin 1dl.
Valmiin seoksen kaatoi vedellä huuhdeltuun Tupperwaren silikonivuokaan.
Sitten yöksi pakastimeen. 
Eilen sitten kippasi jäätelön lautaselle ja teki meille kaikille jäätelöannokset iltapalalle. 
 Suklaakastiketta, ananas-kiekkoja, itse tehtyjä marenkeja sekä purkista mini-marenkeja.
 Kaikille kotona oleville, kullekin makunsa mukaan.
Nam :) 
Niin paljon parempaa, kuin kaupan jäätelöt!
Neiti teki vielä kouluvihkoonsa kirjoituksen aiheesta ja teimme ja tulostimme kuvista kollaasin mukaan.
Vihossa näytti kysymyksenä lukevan "Millaisesta jäätelöannoksesta pidät?", 
eli nyt on ainakin perusteellisesti vastattu :)



maanantai 9. syyskuuta 2013

Leiri-viikonloppu

Kolme nuorinta lasta viettivät viikonlopun Come Home Kids -leirillä näin kauniissa maalaismaisemissa.
En muista monesko kerta lapsillemme jo tuolla, mutta hauskaa on ollut aina.
 
 
 Kuopuksen alkuverryttely leirin alkuun ;)
Tuo vanhan talon sisustus on kyllä niin tunnelmallinen.
 
Miehen, esikoisen ja hänen kaverinsa kanssa kävimme lauantaina naapurikaupungissa.
Pojan tarve oli laskin pitkän matikan kursseja varten,
toive oli kitara. 
Olen yrittänyt lapsille opettaa noiden kursivoitujen käsitteiden eroa ;)
Tällä kertaa kitara jäi vielä kauppaan.
Subwaysta haimme ruokaa, mukava kun pääsi helpolla ruuanlaitossa :)
Illasta miehen kanssa katsoimme aivan loistavan elokuvan Fireproof.
Kirjoitanpa tähän takakannen tekstin:

"Kirk Cameronin esittämä Caleb Holt on urhea palopäällikkö, joka vaalii muille omistautumista enemmän kuin mitään muuta. Mutta hänen elämänsä tärkein sitoumus, avioliitto, on vaarassa luisua hänen käsistään. Tämä mukaansatempaava elokuva kertoo miehen halusta muuttaa oma elämänsä ja avioliittonsa uskon parantavan voiman avulla, sekä noudattamalla palomiesten sääntöä: Älä koskaan jätä pariasi pulaan."

DVD:n voi tilata esim.
Elokuvan pohjalta tehdyn kirjan aion tilata:

Netistä löytyy paljon lisämateriaalia mm.

Mietimme, että olisi mahtavaa jos jokainen eroa harkitseva pari näkisi tuon elokuvan.
Ja suosittelen sitä kyllä kaikille meille muillekin :)
Lisähuomiona vielä, että siitä saa hyvän käsityksen myös palomiesten työstä.

Sunnuntaina sitten ajelimme miehen kanssa lapsiamme leiriltä hakemaan.
Loppujuhlassa oli hauskoja esityksiä ja hyviä puheita sekä paljon musiikkia.
Yläkuvassa nuorempi neitimme pinkissä topissaan nauttii musiikista, 
alakuvassa vanhempi neitimme oikealla peruukki päässään sketsissä ;)
Tämä alla oleva kuva kertoo siitä, mikä oli minusta erityisen hienoa leirissä.
Nuorempi poikamme oli monenlaisissa tehtävissä leirillä ja hienoa, 
että saa ottaa vastuuta iän karttuessa eikä nuorisokaan jää pois kivasta porukasta.
Tässä saamassa konkarilta neuvoja loppujuhlan kuvaamiseen liittyen :)
Leirillä kuvattuja jaksoja näkyy sitten tulevaisuudessa tv7:llä.
 Tässä poikamme ystävänsä kanssa hoitamassa ääneentoistoon liittyviä asioita.
Itse en noista ymmärrä, mutta nappeja näytti olevan kuin lentokoneen ohjaamossa ;)
 Kotiin palattuamme mies suuntasi seuraavaan työreissuunsa, Pietariin.
Kuopus meni suoraan päiväunille. Oli tainnut nukkuminen jäädä leirillä vähän vähemmälle ;)
Toinen neiti suunnitteli jo seuraavaa leiriä, jonne kuulemma kaikki saman ryhmän tytöt ovat menossa :)
Tässä vielä kameraleikki-loppukevennys-kuvia ;)

Mukavaa viikkoa Sinulle :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Suuri siivous

Tässä siivous-seuralaiseni vajan edustalla auringossa.
Suuressa Siivouksessa on talosta ja vajasta lähtenyt ja lähdössä yhteensä 
yli 10 mustaa säkillistä kaatopaikalle/kierrätykseen/myyntiin.
Miten kummassa osa tavaroista on edes muutossa vajaa 9v sitten vielä mukana tuotu, kun ei niitä ole tänä aikana tarvittu. Ja montaa muuta ei ole vuosiin tarvittu niitäkään.
Meillä on kolme vaatehuonetta, jotka eivät ole ihan täydellisen käytännöllisiä tarkoitukseensa.
Yhdessä on kaksi ovea ja jokaisessa ikkuna, yhdessä myös tuo mataloituva katto.
Tässä isoimmassa muutoksen tarve oli isoin, eli kuvat siitä.
Kaksi vielä odottavat muutostaan, mutta niissä ei paljoa turhaa enää ole, ehkä säkillinen yhteensä.
Vaatehuone ennen:
Vaatehuone jälkeen:
Ja vaatehuone vielä myöhemmin:
Ihanaa kun on tilaa ja väljyyttä.
Vielä muutaman samantyylisen laatikon aion hankkia, mihin saisin joulutavarat lajiteltua.
Punaiset laatikot voisivat sopia...
Olisihan se kiva jos kaikki laatikot olisivat samantyylisiä, mutta ehkä se menisi jo liian hienoksi, kun kyseessä kuitenkin on vain vaatehuone ;)

Nyt lähdössä hakemaan lapsia leiriltä :)
Kuopukselta tuli jo aamusta viesti: "koska te tuute"
Kivaa on kuulemma ollut :)


torstai 5. syyskuuta 2013

Arjen ylellisyyttä

Nyt en oikein ehdi enempää kirjoitella, niin muokkaan valmiiksi yhden luonnos-tekstini tänne.
Nämä kuvat otin runsas viikko sitten kun neitimme innostuivat tekemään toisilleen suklaa-kasvohoidot :)
Tuo innostus tuli nukkumaanmenoaikaan, 
mutta ilmeisesti kasvohoito antoi niin hyvät yöunet, ettei aamu ollut silti hankala.
Sulatettua (ja jäähdytettyä) suklaata siis kasvoille.
Tuosta tulee kuulemma ylellinen olo iholle.
Vielä kurkunsiivut silmille.
Tuo auttaa kuulemma tummiin silmänalusiin.
Ja aika tummiltahan nuo näyttivätkin ;)
Vähän kuin jokin avaruusolio :))
Isoveljilläkin oli hyvin hauskaa seuratessaan pikkusiskojen puuhia ;)
Koira oli sen näköinen kuin olisi keksinyt suklaalle parempaakin käyttöä.
Manikyyri kuului tietenkin myös asiaan.
Ja naamion vaikutusajan oli tietenkin mukavaa rentoutua kuunnellen siskon lukemaa (hevos)kirjaa.
Täyden palvelun kauneushoitola tuo.
Ja sitten vaihtuivat osat ja isosisko sai samanlaisen suklaanaamion kasvoilleen.
Sekä manikyyrin kauniilla kynsilakalla.
Täällä on tosiaan nyt vähän kiirettä...
Yhtaikaa ovat meneillään isot siivousprojektit (loppusuoralla jo) kierrätyksineen 
ja kutoa saan nyt niin paljon kuin vain ehdin :) 
Tänään tilasin jo syksyn toisen erän lampaanvilla-hahtuvaa.
Rasoja on vielä aikas monet tilattuna ja lisäksi ihan toisenlainen kutomisprojektikin aluillaan ja siihen lankaa nyt etsiskelen. 
Siitä enemmän kunhan jotain valmistuu... teen niitä jotakin myös tuonne Wanhaan Putiikkiin.
Huomenna kolme nuorinta lasta lähtee leirille viikonlopuksi, innoissaan tänään jo pakkasivat.
Mies kotiutuu ensi yönä Berliinistä.
Nyt vielä vähäksi aikaa kutomaan :)

Ihanaa viikonloppua Sinulle, etsihän siitä jotakin suklaantuoksuista tai muuten ylellistä.
Mitä se sitten juuri sinulle onkin.





sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Joskus soi vain halleluja, joskus vuotaa kyyneleet

Kun viime kirjoituksessa soi kappale Pieni Hiljainen Onni, niin tänään sisäisessä gramofonissani on soinut Pekka Simojoen kappale "Joskus". 
Ikäväkseni en sitä YouTubesta löytänyt enkä netistä edes sanoja kertosäettä lukuunottamatta. 
Kappale on levyllä Etelän Risti ja on hieno ja tarttuva säveleltäänkin.

Tässä kappaleen kertosäe: 

Joskus soi vain "halleluja",
joskus vuotaa kyyneleet.
Joskus portit ovat auki,
joskus kiinni juuttuneet.
Joskus arki on kuin juhlaa.
vaikka musta oisi maa.
Silloin taivaan voi jo aavistaa,
kun saa rakastaa

Meillä menee nyt monta viikkoa niin, että mies on kotona 1-2 päivää 
ja sitten taas jossakin päin ulkomailla muun viikon. 
Tämän jakson kohteihin ei ole pitkiä aikaeroja, mutta pitkiä ja haastavia työpäiviä perillä kyllä eli kotiin saamme melko väsyneen miehen ja isin. 
Kotona odottaa lapsikatras, jolla on paljon asioita liittyen kouluun, harrastuksiin ja muihin tapahtuneisiin, kysymyksiä ja pyyntöjä jne. 
Ja vaimo, jonka vastuulla on reissujen aikana sen kummemmin erittelemättä ihan kaikki.
Odotuksia ja ikävää on kaikilla ja aikaa tosiaan tuo 1-2 päivää.
Voin kertoa teille, että silloin ei aina soi "halleluja" ;)

Mutta tällaista tämä on meillä ollut aina, myös silloin kun kotona oli neljä alle 6v lasta.
Nyt täällä on jo kolme murrosikäistä neljä reipasta koululaista.

Emme valita, asiamme ovat oikein hyvin, mutta sanonpa vain, että hieno laulu päässäni soi ja puhuttelee siitä, miten vaihtelevaa tämä ihmiselo on :)
Ja minä mieluummin yritän keskittyä tähän kaikkeen hyvään.
Näihin päiviin kun isi lähtee reissuun, on aina kiva saada kivaa ohjelmaa.
Tänään meillä oli ensin tytöillä kavereita yökylässä,
sitten meillä kävi pieniä ihania vieraita pikavisiitillä; lasten serkkupojat :)
Illasta kävimme vielä naapurikunnassa seurakunnan tilaisuudessa 
Siellä olikin paljon ystäviämme, minun ja lasten.

Kivaa on myös se, että saan oikein urakoida nyt noita huoparasoja (=huopatumppuja).
Tähän kuvasin valmiit kävynruskeat ennen ja jälkeen huovutuksen.
Tuon verran siis kutistuvat.
Ja ovat lämpimät :)
Noita löytyy huomisesta alkaen ensimmäisestä myyntipisteestäni, sopimus varmistui tänään :))
Tervemenoa aivan ihanaan ja maalaistunnelmalliseen puotiin Wanhaan Putiikkiin Tampereen Lielahteen.
(Possijärvenkatu 6)
Puodin lisäksi siellä on kahvio ja kirppis.
Käyn siellä vielä kameran kanssa kun ehdin, eilen avajaisissa en vielä kuvannut.

Niin ja vielä lisää kivaa löysin täältä:
eli tulossa hyvää lukemista vielä :)
Eipä käy aika pitkäksi täällä.
Käyttäkäähän muuten muuriin bloggaajat tarjous hyväksenne!
Ja tarjouksia ei-bloggaajille löytyy toki myös, www.lehtiapaja.fi
 
Mieheltäkin tuli juuri viesti, että on perillä Saksassa.
Kun viimeksi oli niin ylellinen paikka, niin nyt on sitten alueella, jossa ei ole muuta kuin toimisto ja hotelli.
Eli vaihtelevaista tuokin.
Mutta onpa lyhyt työmatka aamuisin :)

Nyt lataamaan akkuja tulevaan viikkoon eli nukkumaan.
Kaikkea kivaa Sinunkin viikkoosi :)

torstai 29. elokuuta 2013

Pieni hiljainen onni

Otsikon niminen kappale soi aamulla radiossa.
Tässä siihen linkki:
Sopii jotenkin meidän tähän viikkoon.

Seurakunnan mökillä lapset tarkenivat vielä hyvin uida (saunan jälkeen).
Minusta vesi oli jo jäätävää. Ainakin loppuillasta kun aurinko ei enää paistanut.
Tämän kesän viimeinen kokoontuminen tuolla, paljon jäi ihania muistoja.
Mukaan leivoin maidottoman ananas-kakun ja hyvin teki kauppansa nyyttäripöydässä.
Ihanaa, miten yksi ihminen ilostui, kun pöydässä oli jotain maidotontakin.
Murutkin lautaselta menivät ;)
Eiliseen nuorten tapaamiseen vanhempi neiti koristeli upean kakun mukaan.
Olivat viihtyneet keskimmäisemme tuolla ensimmäisessä tapaamisessa :)
Nuoremmalla neidillä oli eilen käynti oikojalla.
Oikoja kysyi heti ovella onkos kielijumppaa muistettu tehdä.
En kehdannut sanoa, että olin täysin unohtanut vuoden takaisen ohjeensa.
Neiti kuului sanovan tehneensä kyllä..
Purentansa oli parantunut todella paljon ja hammaslääkäri ihmetteli ettei mitään oikomishoitoa tarvitakaan :)
Autossa kysyin sitten neidiltä, että oliko hän tosiaan tuota kielijumppaa tehnyt.
Sanoi tehneensä usein koulussa tylsillä tunneilla ;)
Ihanaa, kun ei oikomishoitoa tarvita, että neiti sai kehuja hammashoidostaan noilta (tosi tarkoilta) ammattilaisilta ja ettei äidin tarvitse enää kaikkea muistaa ja muistuttaa :)
Kutomiskausikin alkoi tällä viikolla.
Kudon yleensä vain syksyllä ja talvella.
Kuuluu jotenkin viileisiin aikoihin.
Nyt piti aloitella vähän etuajassa kun on suunnitteilla vähän bisneksiä.. :)
Rasapuotikin aukeaa taas kunhan näen minkä verran ehdin kutoa sitä kautta.
Mukavaahan tuo taas on kun vauhtiin pääsee ja yhdet kävynruskeat huoparasat ovat peukkuja 
ja huovutuspesua vaille valmiit.
Lapsetkin tykkää kun pidetään elokuvailtoja, kun äiti tarvii kutomisohjelmaa ;)
Ja eilen oli niin ihanaa olla monta tuntia ystävien luona kutoen ja jutellen.
Alla vielä miehen lähettämiä kuvia, joita otti yhtenä iltana hotellihuoneensa parvekkeelta Oslossa.
On kuulemma kaupungin paras hotelli :)
Ihanaa, että saa välillä vähän luksusta kun niin paljon joutuu matkustamaan.
Tänä iltana mies tulee kotiin taas pariksi päiväksi <3
Siksi kai tuntuu jo vähän perjantailta.
 Koirakin taitaa jo ikävöidä isäntäänsä..
Onnellista loppuviikkoa Sinulle :)
Minä alan kutomaan niitä peukkuja.

perjantai 23. elokuuta 2013

Viikko meni taasen

Piti oikein kännykän kuvista katsoa, että mitäs me ollaan tällä viikolla ehditty tehdä, 
kun niin nopeasti hurahti taas viikko.
Ainakin on vietetty taas yhtiä nimipäiviä.
Tällä kertaa kinuskikakulla :)
Seeprakakun ohjeella tein pohjan.
Siinä taikinaa lisätään vuorotellen puolisen desiä kerrallaan vuoan keskelle.
Jokin meni vikaan, sillä paistamisen jälkeen raidat eivät juuri erottuneet, kuten alkuperäisessä reseptissä.
Suklaakakun tein miehen työpalaveriin.
Alakuva palaverin jälkeen.
Palaveriin osallistui kaksi miestä eli ilmeisesti hyvää oli :)
Syksyyn olemme jo sen verran siirtyneet, että aloitimme lisävitamiinien syömisen.
Uskon noiden flunssilta suojaavaan tehoon.
Noin syys-maaliskuussa noita lapset syövät eivätkä yleensä flunssia sairasta.
Auringonkukat pihassa kasvavat jo aika hyvin.
Eivät tosin ihan talonkorkuisina, kuten tästä kuvakulmasta voisi päätellä.
Yhtenä iltana ajattelimme käydä keräämässä auringonkukkia maljakoihin naapurikaupungin maisemapellolta.
Niissä siis kasvatetaan kukkia ihan kerättäväksi.
Mutta vaikka tiesimme kahdenkin pellon nimen ja kaupunginosat, emme peltoja löytäneet.
Netissä ei ollut katuosoitteita noihin, niin ei ollut mitä navigaattoriin laittaa.
Ajelimme aika pitkään katuja, joilla on peltojen kanssa samantyyliset nimet ja välillä googlasimme netistä, mutta emme löytäneet.
Mitäs muuta?
Lasten harrastukset ovat alkaneet, vieraita kävi ja mies reissasi.
Lasten kanssa tänään pidettiin elokuvailta.
Katsoimme alakuvan dvd:n ja olikin ihan todella hyvä elokuva.
Takakannen teksti: Valmentaja Grant Taylor ei ole koko kuuden vuoden pestinsä aikana johdattanut koulun Shiloh Eagles-jalkapallojoukkuetta voitokkaaseen kauteen. Ylivoimaisten ammatillisten ja henkilökohtaisten kriisien iskiessä Taylor on lähempänä luovuttamista kuin koskaan ennen. Vasta kun odottamaton vieras haastaa hänet luottamaan uskon voimaan, Taylor saa puhtia selviytymiseen."
Nyt odottelen vielä miestä kotiin reissusta, pitäisi olla pian kotona.
Ehtiikin olla sitten kotosalla 1.5vrk ennen seuraavaa lähtöään.
Ihanaa viikonloppua Sinulle :)