Aarteita

Eilen kirjavarastoni karttui alla olevalla pakinakokoelmalla,

jonka ostin kun olin Leaa kuuntelemassa.

Ensimmäisessä pakinassa kerrottiin tarinaa paimenista.

Paimenet olivat leiriytyneet yöksi, kun heidät ympäröi yllättäen kirkas valo. Heille puhuttiin viesti kerätä laukkuihinsa niin paljon pyöreitä kiviä kuin voivat  ja kulkea päivän matka.

Paimenet olivat sanomaan vihaisia ja pettyneitä, koska he kokivat tehtävän vähäpätöiseksi ja järjettömäksi.

He kuitenkin keräsivät valitellen muutaman kiven.

Seuraavana iltana he huomasivat kivien muuttuneen laukuissaan timanteiksi.

Nyt he tietenkin harmittelivat, etteivät olleet keränneet suurta määrää kiviä.

Kirjassa verrataan noita kiviä nykyhetkeen.

Saatamme valitella nykyarkemme vaikeutta ja tylsyyttä tai harmautta.

Myöhemmin näemme näiden hetkien arvon aivan toisella tavalla ja saatamme harmitella kuin kivien kerääjät, miksi emme osanneet arvostaa kyllin tätä aikaa ja näitä tapahtumia sekä ihmisiä ympärillämme.

Minusta tuo oli oikein hyvä ajatus ja muistutus.

Mitä mieltä sinä olet?

 Aarteista juttelimme myös eilen aamulla kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa, kun tytöt herkuttelivat Sacher-kakun lopuilla.

Samalla sivistimme vähän itseämme etsimällä wikipediasta tietoa Sacher-kakun alkuperästä. Siis vähän maantiedon ja historian opiskelua ;)

Huomasimme, että Sacher-kakun on kehittänyt Hra Sacher yli 100 vuotta ennen lastemme isovanhempien syntymää ja alkuperäinen resepti kulkee salaisena Sachereiden suvussa ja sillä leivotaan kakkuja vain tiettyihin kahviloihin Wienissä.

Tytöt alkoivat sitten miettiä, miten hienoa olisi jos heidänkin suvussaan kulkisi tuollainen aarre :)

Pohdimme, mikä voisi olla meidän sukujemme aarre. Leipäreseptin toinen tyttö muisti kulkevan suvussaan ja meillä on ainakin miehen isoisän tekemiä puuveistoksia sekä hänen sodasta kirjoittamiaan kirjeitä.

Puhuimme myös, miten jokin luonteenpiirre voi kulkea suvussa. Meidän neiti totesi, että meidän suvussa on ainakin paljon koiria :)

Tämän meidän koiran kanssa yksi oma arjen pyöreä kiveni on kiireettömät istuskelut kotiterassilla kahvikupposen kanssa auringosta nauttien.

Erityisen kiitollisia olemme myös ystävistämme nyt, kun automme on pitkään huollossa ja niin moni on tarjonnut meille kuljetusapua.

 

Ihanaa viikonloppua Sinulle ja muistahan kerätä niitä pyöreitä kiviä :)

Keskustelua rajoista

Tämä parin vuoden takainen kuva pelihuoneestamme  johdannoksi aiheeseen...

Pelaaminen ja tietokoneella oleminen, pelien ikärajat ja sisältö sekä ruutuaika ovat meillä ja kuulemma joissakin muissakin lapsiperheissä niitä eniten päänvaivaa tuottavia asioita.

 

Kauanko saan pelata? 

Ei kai illan tv:n katselua voi laskea ruutuaikaan? 

En edes pelannut itse, vaan katsoin sisaruksen/kaverin pelaamista, lasketaanko muka sekin?

Minä vain odottelin pelivuoroani pelihuoneessa, niin sitä ei kai voi laskea?

Kun en ole moneen päivään pelannut, niin kai tänään voin pelata enemmän?

Tässä opin samalla englantia ja reaktiokyky paranee!

Entä kun teen musiikkia tietokoneella, niin eihän se ole mitään ruutuaikaa, vaan hyödyllistä?

Tuo toinen on kyllä pelannut, kun et ollut kotona, miksi ei sille sanota?

Ei kenenkään vanhemmat enää rajoita pelaamista tän ikäïsillä!

Olispa ympyrän mallinen tv, niin ette voisi sanoa ruutuajaksi!!!

Tänään käytin ison osan aamua aiheesta keskusteluun 11.5v tyttären kanssa.

Tällä kertaa otin tuekseni kasvatusalan ammattilaisen kirjallisuuden kautta.

Olen useamman kerran ollut Saaran luennoillakin ja tytötkin ovat hänet tavanneet.

Joskus on hyvä lapsellekin näistä ihan lukea (samat asiat, jotka olen miljoona monta kertaa sanonut), että vanhempien rajoittamiset perustuvat ihan oikeasti tutkittuun tietoon lasten kehityksestä ja ihan lakiinkin.

Lastensuojelulaki (1983/361) nimittäin velvoittaa vanhemman valvomaan ja huolehtimaan lapsistaan:

"lapsille tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito."

 

Huolehdimme yleensä siitä, että lapset saavat elää terveellisesti. Pilaantuneen ruuan heitämme ilman muuta pois. Kuinka ihmeessä voimme sallia pilaantuneitten elämänarvojen ja mallien tulla lastemme elämän rakennuspuiksi omassa kodissamme." 

 

Kaksi tuntia päivässä median parissa tekee vuodessa jo yhden kuukauden yhtäjaksoista ympärivuorokautista istumista ruudun ääressä!

Tuo ensin mainittu kirja on 10 vuoden takaa.

Pelit eivät varmasti ole muuttuneet opettavaisemmiksi tai inhimillisemmiksi tässä ajassa.

Tähän jälkimmäiseen kirjaan Saara päivitti media-osuuden tähän 2011 ilmestyneeseen painokseen.

Lukaisinpa taas senkin tytön lähdettyä jo kouluun.

 

Viime viikonlopun avioliittoseminaarissa ystäväpariskuntamme piti upean luennon elämästä murrosikäisen kanssa. Taas saimme lisää tukea sillekin, että loppujen lopuksi rajat ovat lapsen parhaaksi. Heidän perhekodistaan itsenäistyneet nuoret olivat myöhemmin kiitelleet rajojen tiukkuutta.

Eli taistelu jatkukoon :)

Illalla saamme ihania vieraita.
Nyt leipomaan!
 

(Kirjakuvien välissä olevat kursivoidut tekstit on lainattu ensin mainitusta kirjasta.)

Lady 4v

 Lady-koiramme täytti jo neljä vuotta!

Sen kunniaksi tällä kertaa valokuvia ko. koirasta.

 

Tässä kasvattajan luona, kun olimme pentuamme hakemassa kotiin.

Ovatpa lapsetkin kasvaneet :)







Tässä rajavartiohommissa pienenä....

... ja tässä isona.

Terassin reunalta paimenkoiramme näkee kauas ;)





Suosikkilelunsa pienenä oli leijona.



Suosikkilelunsa tänäänkin on leijona.

Se joutuu raadelluksi päivittäin.







 Meidän Lady <3





 

Järvenpäässä

(Kuvitus on ihan kotopuolesta.)

 

Olimme viikonlopun miehen kanssa kesän avioliittoleirien jatkoseminaarissa Järvenpäässä.

Mies oli ollut ensin USA:ssa viikon ja sen jälkeen tehnyt muutaman lähes ympärivuorokautisen työpäivän, joiden jälkeen vielä pari työpäivää Espoossa.

Eli yhteinen reissu oli tarpeen :)

Silti etukäteen mietitytti olisiko lepoviikonloppu ollut vielä tarpeellisempi...

 

Ajelin perjantaina Järvenpäähän, mies tuli kyytiin Järvenpään asemalta.

Miehen vanhemmat tulivat meille lapsiamme hoitamaan ja heidän lisäkseen olin värvännyt viisi ihmistä huolehtimaan lasten harrastus- ja synttärikuljetukset viikonlopun aikana.

Aikamoinen aikataulu jäi myös mummulle ja vaarille muistutella, että oikea lapsi on hakukunnossa oikeaan aikaan.

Hienosti oli kaikki sujunut :)

Järvenpäässä ihmetys oli suuri, kun emme olleetkaan vetovastuussa ryhmästä. Asiaa kysyessämme saimme vain epämääräisen vastauksen "joku sanoi, että tarvitsette lepoa".

Ihmeellistä :) Mutta ihanaa :)

 Olimme sitten vähän tukiparin roolissa ensikertalaisille ryhmänvetäjille ja hienosti he tehtävästään suoriutuivatkin.

Muutenkin oli uusiakin kasvoja paikalla ja lisäksi paljon hyviä ystäväparejamme. Oli niin mukavaa vaihtaa kuulumisia taas.

Ensimmäisenä iltana palaveerasimme ensi kesän Levin avioliittoleirin järjestelyistä.

Meidän tehtäväksemme tuli jälleen luennoitseminen leirillä, kuten toivoimmekin.

Kivaa :)

Yhden uuden oivalluksen viikonlopusta ajattelin tässä jakaa...

Saimme tehtäväksi piirtää paperille auringon, jossa on 8 sädettä.

Auringon keskelle kirjoitettiin sana "kumppanuus".

Sitten kaikki pienryhmämme 6 jäsentä kirjoittivat oman aurinkonsa jokaiseen säteeseen yhden sanan, joka tulee mieleen sanasta kumppanuus. Eli jokainen kirjoitti 8 sanaa omiin säteisiinsä.

Arvailimme montako sellaista sanaa papereista löytyy, joka on sama jokaisella kuudella ihmisellä. Arvailumme olivat välillä 2-5.

Sitten luin omat sanani muille eikä yhtäkään sanoista ollut kuin korkeintaan yhdellä muulla ryhmäläisellä!

Eli tulos montako samaa sanaa on kaikilla on: nolla (0).

Tulos on kuulemma sama nolla oli keskellä oleva sana sitten mikä tahansa.

Ja vaikka sanan pohtijoita olisi vähemmänkin kuin kuusi.

Tämän tarinan opetus on, että ajattelemme todellakin hyvin eri tavoin samoista asioista.

Taas todiste siitä, miten tärkeää kommunikaatio on myös parisuhteessa ;)

 

 

 

Nyt sitten mietitään mihin kaikkiin kevään koulutuksiin ja seminaareihin ilmoittaudutaan.

Kiva olisi mennä jokaiseen, mutta täytyy miettiä myös omia resurssejamme.

 

 

Kaakku 9-vuotiaallemme

Aiemmassa postauksessa olikin kuva uudesta vuokasarjasta, jonka saimme.

Kuopus-tyttömme 9-vuotispäivä tarjosi loistavan syyn kokeilla sitä.

 

Sarjassa on kolme vuokaa ja tuo valkoinen muovihäkkyrä.

 Värjäsin kakkutaikinasta 1/3 kaakaojauheella ja 1/3 punaisella elintarvikevärillä.

Sitten laitoin taikinat eri lokeroihin niin, etteivät ne ole samassa lokerossa eri vuoissa.

Tämän jälkeen paistoin vuoalliset normaaliin tapaan.

 

 

 Koristeena tällä kertaa pihlajanmarja-karkkeja.

 Leikatessa kakku on sitten tällainen ruudullinen :)

Ensi kerralla teen paksumpia kerroksia eli isomman taikinan.

Nyt tein kuuden munan pohjan.

Ruudut näyttänevät varmaan selkeämmiltä paksumpina.

 

Nopeasti ovat nämäkin 9 vuotta menneet :)

Kuopuksen vauvavuosi on minulta vähän hämärän peitossa.

Samaan aikaan rakensimme talomme, asuimme osan vuotta tilapäisasunnossa eri paikkakunnalla, esikoinen aloitti koulun ja vauva kärsi korvatulehduskierteestä ja oli muistaakseni koko ajan flunssainen. Miehellä oli poikkeuksellisen paljon työreissuja myös.

Mutta aivan ihana ja aurinkoinen 9-vuotias meillä on :)

Kevättä jo kuistilla :)

Nyt pakkaamaan :)

Mies lähti aamulla jo Etelä-Suomeen töihin ja minä menen huomenna perässä.

Huomenillalla meillä on siellä palaveri koskien ensi kesän avioliittoleiriä Levillä ja sitten viikonlopun olemme ryhmänvetäjinä avioliittoseminaarissa.

Varmasti mukava viikonloppu siis edessä :)

Appivanhemmat tulevat meille lapsiamme hoitamaan.

 

Hyvää viikonloppua!

Toivottavasti aurinko paistaa kuten tänäänkin.

Liebster Blog

 

Sain tämän haasteen Elämää hetkessä -blogistilta ja nyt vihdoin koitan siihen vastata :)Tällaiset ohjeet seurasivat mukana:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen jatkavat sitä eteenpäin viidelle.
4. Alla olevat tunnustukset täytyy myös laittaa eteenpäin ja vastata niihin.

Ja tällaisia tunnustuksia vastailen:

1. Viisi asiaa joita tarvitset päivittäin ?

Ainakin kännykkää, ja siihenhän sisältyy enemmänkin kuin viisi asiaa. Kun minulla on siinä kello, herätyskello, netti, kirjoja, yhteys ystäviin ym.

2. Viisi kirjaa joita suosittelet muille?

Tää on vaikea, koska itsellänikin on tosi paljon kirjoja, joita sitten luen sen mukaan mikä asia milloinkin tuntuu ajankohtaiselta. Uusimpia löytöjäni on Kiintymyskeskeinen vanhemmuus, jota suosittelen kyllä kaikille vanhemmille ja muille lasten kanssa toimiville.

Samaan meillä ajankohtaiseen sarjaan kuuluu Saara Kinnusen kirja Murrosikäinen perheessä.

Joka päivä luen päivän kohdat kirjoista Jumala puhuu ja Tänään on toivoa.

Avioliittotyön puolelta mainitsen uuden kirjan Yhdessä sittenkin by Hanna Ranssi-Matikainen. Tuo on samalla Hannan väitöskirja ja meillekin tärkeä kirja.

Viisi materialistista joululahja toivetta?

Tää on vähän aikaista..., mutta jos jatketaan kirjateemalla, niin tämänhetkiseltä toivelistaltani: Valloittava salaisuus ja Taivas muuttaa kaiken. Tykkään myös lahjakorteista, kynttilöistä ja Pentikin Vanilja-astioista.
Viisi paikkaa joissa haluaisit käydä?

Yorkshiressa, Australiassa, USA:n Mainessa ystäväni luona, Toscanassa ja taas Kreetalla. Suomessakin on tosin vielä käymättömiä kolkkia.

Viisi lempiruokaa?

Kaikki kalaruuat, pinaattilätyt jauheliha-sienikastikkeella, kaalikääryleet, kiinalainen ruoka.

Viisi adjektiivia jotka kuvaavat sinua?
Luotettava, empaattinen, sosiaalinen, positiivinen, joskus vähän ujo.Viisi elämän ohjetta jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa?
Tää on vaikea, mutta koitan keksiä pari...
1.  Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
2. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan
antaessaan tulleet majoittaneeksi enkelin. (Hepr.13:2)
3. Kun lapset olivat pienempiä, löysin tämän lauseen:
"En muista, kiilsikö siinä talossa tiskipöytä, mutta loistivat lasten silmät"


Lisäilen tähän sitten, kun keksin kenelle jaan tätä eteenpäin.
Sen saa toki itsekin ottaa, jos Sinulla on oma blogi.

 

 

Paluu arkeen

Hyvää arkiviikkoa :)

Arjen alun kunniaksi koulusta palaaville.

 

Hiihtoloma meni ja arki alkoi.

Meillä oli lasten kanssa sellainen kotoiluloma.

Lepoa, ulkoilua, kavereita, kyläilyjä, elokuvia ja ihan vaan olemista.

Lapsia oli talossa välillä yhdeksänkin.

Isikin saatiin kotiin työreissusta myöhään perjantaina.

Perjantain vohvelikestit.

Eilen illalla pelattiin koko omalla porukalla +1 lapsi Aliasta, Party-versiota.

Haastetta lisättiin esikoisen idean mukaan pelaamalla englanniksi.

Nuorimmat käyttivät "fingelskaa".

Niinhän siinä kävi, että 15-vuotiaat voittivat.

Ja huomasinpa oman englantini olevan vähän ruosteessa...

 

 

Viikonloppuakin jo kovasti odotan, mutta

ensin elellään tätä ihanaa arkea :)

 

Alla oleva teksti tuli vastaan yhtenä päivänä, kun kovasti erästä asiaa mietin ja pohdin.

Laitan sen tähän Sinullekin luettavaksi:

 

Punarinta sanoi varpuselle:

Haluaisin niin kovasti tietää,

miksi nämä ahdistuneet ihmisolennot

ryntäilevät ympäriinsä suurta huolta kantaen.

Varpunen vastasi punarinnalle:

Ystäväni, luulen sen johtuvan siitä,

ettei heillä ole Taivaallista Isää,

Häntä, joka pitää huolta sinusta ja minusta.