Pikkuinen pupu-tyttö on ollut nyt kotona vajaan viikon.
Pupu asuu pikkuemäntänsä huoneessa suuressa häkissä, josta kuvassa näkyy vajaa puolet.
Se nukkuu keltaisessa mökissä, jonka katolle pääsee mintunvihreän portaan kautta.
Aluksi sen oli vaikea katolle päästä, mutta nyt se onnistuu jo hyvin.
Katolla on pehmikkeenä fleece-huopa ja sieltä näkee koko huoneen.
Kotona pupunpoikasta odotti monta kuukautta sitten hankittu tervetuloa-kortti.
Kortin kuvassakin on kääpiöluppakorvakani.
Neiti on luovuttanut hyllyköstään suurimman osan pupunsa tavaroille.
Laatikoiden sisällykset hän kirjoitti tarralapuille.
Tuossa kuljetuskopassa pupu matkusti runsaan tunnin matkan kotiin.
Sielläkin oli pohjalla fleece-huopa, eväänä voikukan lehtiä ja ritilässä vesipullo.
Mustikanvarvut ovat pupujen herkkua.
Niitä neiti käy keräämässä pupulleen tontin rajalta.
Tietysti porkkanatkin ovat pupujen herkkua.
Niitä pupunpoikanen saa joka päivä tuoreina
ja sen pikku-emäntä on kuivattanutkin niitä pupulleen uunissa.
Pikku-emännän olkapäällä on pupunpoikasen mielestä maailman turvallisin paikka.
Turvallisempaa vielä on jos neiti laittaa käden pupun silmille,
sillä silloin se luulee olevansa piilossa.
Poseeraaminen ei ole liikkuvaisen pupunpoikasen suosikkipuuhaa,
mutta kun ottaa kymmeniä kuvia, niin aina joku onnistuukin.
Vajaan viikon kokemuksella pupu on kyllä aivan ihana lemmikki.
Helppo käsitellä, sopeutuvainen ja kiltti.
Pupu on onnellinen niin kauan kun ruokaa riittää.
Ja tietenkin pikku-emännän ja muidenkin huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti