Yhtenä aamuna kaikki oli valoisampaa.
Olisihan se kiva, että tuo lumi tulisi pidemmäksikin ajaksi ja vaikka, jos saan pyytää, joulun seuduksi.
Joulun Lapsi -pakettimme lähtivät matkaan.
Ne menevät 10-14v ikäisille kahdelle tytölle ja kahdelle pojalle.
Lahjat eivät varmasti jää lahjakeon pohjalle unohduksiin, vaan lapset kuulemma säilyttävät nuo pahvilaatikotkin vuosikausia aarteinaan.
Aika ihana ajatus saada ilahduttaa lasta, joka ei omista mitään eikä ole koskaan saanut lahjaa.
Toivottavasti kutomani villavaatteet tuntuvat lämpimiltä heidän käsissään ja jaloissaan,
Toivottavasti he pitävät leluistaan, joita heille valitsimme.
Ajatella, että nuo lapset asuvat täällä Euroopassa.
Laskin, että jos ajaa Helsingistä Saariselälle ja takaisin, on tullut ajaneeksi jo pidemmän matkan kuin mitä on matka Suomesta noiden lasten luo.
Kun täällä lapsi saattaa moittia käynnykkäänsä, jos se on liian vanha malli tai kuoret ovat väärää väriä, niin tuolla lapsi kulkee lumessa omistamatta kenkiä.
Vaikka pakettien keräyspisteet sulkeutuivat tältä vuodelta (paitsi Helsinkiin voi paketin vielä itse viedä), keräykseen voi yhä osallistua täällä rahalahjoin.
Rahaa tarvitaan ainakin bensakuluihin kun vapaaehtoiset paketteja ja muuta apua perille vievät.
Itse aion aloittaa heti joulun jälkeen valmistelut ensi vuoden paketteja varten, josko saisimme silloin kasaan enemmänkin kuin nuo neljä pakettia.
Nyt olen vapaapäivinäni paketoinut jo lahjoja näille lähempänä oleville ihmisille.
Joulukoristeita myös tuntuu jo vähitellen ilmestyvän paikoilleen.
Kun niitä ajattelee talvikoristeina, ei tunnu liian aikaiselta laittaa niitä jo esille ;)
Vaikkakin vähän jouluisilla mausteilla, niin tällaista normaaliarkea vaihtuvine menoineen täällä vietellään.
Mies palasi USA:sta ja lähti Saksaan, onneksi ehti osan isänpäivästä olla kotosalla.
Nuorempi poika kävi tutustumassa muutamaan lukioon ja tehnyt päätöksiä jatko-opintojensa suhteen. Hyviltä ratkaisuilta tuntuvat minunkin mielestäni, ihan hänen näköisiltään.
Koulusta puheenollen, minä sitten tykkään näistä kotitalous-läksyistä.
Tässä iltapalaa a´la neiti 13v.
Kaksi avioliittotyön luentoa olemme luvanneet pitää alkuvuodesta.
Niiden aiheissa alitajunta jo työskentelee kovasti ja pitäisi kai laittaa jo jotain paperillekin asti.
Hyvää koulutusta myös luentoja varten oli käydä työporukalla kuuntelemassa Tuija Piepposen luento vuorovaikutuksesta.
Mietin vain, että kuinkahan vanha jo olenkaan, jos kerran nauru pidentää ikää..
Tammikuuhan on kaukana, vasta ensi vuonna ensi kuun jälkeen..
Meidän pajujemme mielestä näyttäisi jo pääsiäinenkin olevan lähellä kun kissoja pukkaavat ;)
Kutomiskuvat loistavat poissaolollaan nyt, koska puikoilla on joulusalaisuuksia :)
Mutta onhan blogi aina muutenkin vain pieni raapaisu elämää.
Onneksi kaksi lasta säilöivät vähän lunta lumiukoissa ;)
Mukavia marras-päiviä Sinulle :)
Tässä vielä linkki ihanaan joululauluun ja aivan uunituoreeseen (eilen julkaistuun) videoon siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti