keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Murkkujen kanssa

Eilen olimme miehen kanssa kuuntelemassa todella upeaa luentoa murrosikäisistä.
Meillä kun on kolme murrosikäistä, (joista neljäskin meinaa välillä ottaa jo mallia), oli helpottavaa kuulla, että vanhempien tehtävä on lähinnä säilyä hengissä murrosikäisen kanssa ;)
Itse kun olemme tosi paljon opiskelleet ja vähän opettaneetkin avioliittotyön puitteissa riitelemisestä, tunneilmaisusta, kommunikaatiosta jne. mikä liittyy myös murrosikään, niin aina välillä sitä ihmettelee, miten taas tuli taannuttua samalle tasolle murkun kanssa ja mentyä mukaan hänen provokaatioonsa.
Oli ihana kuulla asiantuntijan puhuvan siitä, että tämä on todella haastavaa aikaa ja jopa hänkin joutuu tätä opettelemaan omien nuortensa kanssa, vaikka nimensä edessä onkin vaikuttava lista titteleitä alalta.
Saimme myös ihan konkreettisia murkun käyttö-ohjeita, mutta lähinnä vahvistusta ja muistutusta sille, jonka jo tiesimmekin.
Murkuthan ovat provosoinnin mestareita, mutta luennoitsija varoitti alkamasta "painiin sian kanssa".
Siinä kun käy vain niin, että molemmat tulevat mutaisiksi ja sika vielä nauttii siitä :))
Huomasimme kuunnelleemme itsekin luennoineena myös "teknisellä korvalla" ja vaikka kalvoja olikin todella paljon, luennointityyli oli niin eläväistä ja hauskaa, ettei luento ollut tippaakaan pitkästyttävä.
Oli myös kiva, ettei luennoitsija neuvonut ylhäältä päin, vaan oli jotenkin samalla tasolla vanhempana itsekin.
Erilaisia ovat kaikki murrosikäiset ja lapset muutenkin.
Meillä tämän on viimeksi huomannut, kun pyysimme lapsia tekemään joulutoivelistoja.
Ensimmäinen teki tarkan listan kuvineen, ostopaikkoineen ja hintoineen sekä numeroi vielä nämä muutamat toiveensa tärkeysjärjestykseen. 
Toinen leikkasi lelumainosten sivuilta puolet kuvista ja jätti ne pinoon pöydälle kertoen toivovansa nuo kaikki.
Kolmannen lista on täynnä kalliita elektronisia vempaimia.
Neljäs ei suostunut ensin toivelistaa tekemään, kun ei toivo kuin hevosta.
Lopulta hän suostui, ahersi kauan tietokoneellaan ja tulosti meille kolme sivua. Ensimmäinen oli täynnä perusteluja, miksi hän tarvitsee hevosen ja kaksi seuraavaa olivat hevosmyynti-ilmoituksia :)
Tutut arvannevatkin mikä oli kenenkin lista ;)
Joulu soluttautuu vessaankin ;)


Mukavia päiviä Sinulle ja jos haluat, niin liityhän lukijaksikin :)

2 kommenttia:

äipän elämää kirjoitti...

Tää oli kyllä niin hyvä: "vanhempien tehtävä on lähinnä säilyä hengissä murrosikäisen kanssa" ;)

Ihania tarinoita ja joulun odotusta täällä!

Sari kirjoitti...

Kiitos paljon :) Niinpä, tuo on niin lohdullinen ajatus. Rimaa saa alentaa ja jotenkin olla äitinäkin vain ihminen :)