Hääpäivä to remember

Joskus sanat eivät riitä kertomaan.

Sellainen olo on tätä kirjoittaessa, mutta yritän silti.

Meillähän isi matkustaa työnsä vuoksi todella paljon.

Tänä syksynä matkapäiviä tulee jopa 20/kk. 

Viime viikon hän oli Kaliforniassa ja kun puolessa viikossa kertoi, että joutuu jatkamaan täksi viikoksi Kanadaan, tuntui tilanne aika raskaalta.

Taas mm. kaksi lasten luokkien ilta-tapahtumaa, mihin hän ei ehtisi mukaan.

Hän olisi myös hääpäivän pois.

Sunnuntaina aamuyöstä havahduin portaiden natinaan. 

Ehdin miettiä tuliko esikoinen sittenkin yökylästä kaverinsa luota kotiin yöksi.

Sitten näin mieheni hahmon oviaukossa.

Hän sanoi, ettei hän halunnut viettää hääpäivää yksin Kaliforniassa.

Aivan täydellinen yllätys, joka varmasti jää mieleen loppuiäksi.

Ihanan päivän saimme koko perhe.

Soitimme esikoisenkin aamulla kotiin ja kävimme koko perheellä pizzalla.

Nuorisomme valtasi toisen pöydän, me söimme kahdestaan jutellen viereisessä.

Mies korjasi kuivausrummun ja vessan lukon, minä pesin pyykkinsä ja hieroin jumiutuneet niskansa. 

Ehdimme koko perhe päivittää kuulumiset ja miettiä syyslomaakin.

Oli aivan erilaista tuon päivän jälkeen käydä tähän viikkoon, vaikka mies joutuikin jo ilta-seitsemän jälkeen lähtemään jatkamaan kohti Kanadaa vielä viikoksi.

Vieläkin vähän epätodellinen olo eilisen suhteen.

Ihana mies mulla :)