Piparkakkutalkoot

Laskujeni mukaan jo seitsemänä joulunalusaikana kuopus on kutsunut kaverinsa talkoilemaan piparkakkujen leivonnan merkeissä.
Porukan keskuudessa eivät kyllä enää puhu piparkakkutalkoista, vaan piparkakkujuhlista.
Kaverit tuovat siis taikinan mukanaan ja kaulimen myös.

Tänä vuonna leipurit tekivät lautasia muotteina käyttäen ensin kranssit.

Lopputaikinasta he leipoivat valtavan määrän muita piparkakkuja.
Uusin muottimme on lumihiutaleen muotoinen.

Ensimmäistä kertaa tein itse talkoissa käytettävän kiinnitys- ja kuorruteaineen.
Kulhoon kolme paketillista tomusokeria, muutama kananmunan valkuainen, sitruunamehua ja vettä.
Vatkasin kaiken sekaisin ja tasaiseksi yleiskoneella.

Kolmeen valmiiseen pursotinpussiin laitoin tuota valkoista massaa.

Tuollaisen pastaväripaketin väreillä värjäsin massaa pienissä erissä. 

Tippa väriä olisi riittänyt pastellisiin väreihin, parista tipasta tuli aika voimakas väri.

Eri väriset massat laitoin pursotinpusseihin myös.

Paistotauon aikana leipurit pelasivat lautapeliä ja tulivat sitten kun koristelutarvikkeet olivat jo pöydässä.

Ja sitten vain koristelemaan ja kiinnittämään.

Välipalajuomassa oli tänä vuonna kaakaon lisäksi suklaapala, kermavaahtoa
ja piparminttukarkki-rouhetta.

Upeita taideteoksia.

Jokainen kranssi on erilainen.

Lopuksi laitoin nauhat ja pakkasin sellofaaniin kranssit leipureille kotiinviemisiksi.

Saa nähdä minkälaiset piparkakkujuhlat sitten ensi vuonna.

Tähdellistä

Tänä jouluna sellainen ensimmäiseen jouluun liittyvä asia, jota olen miettinyt erityisesti, on tähti.

Ilman sitä suurta tähteä eivät paimenet olisi osanneet lähteä vaeltamaan Jeesuksen luo eivätkä olisi löytäneet perille.

Aika monessa sananparressa tähti esiintyykin. 

Mietin sitäkin, että kun esimerkiksi musiikkimaailmaan sanotaan syttyvän uusia tähtiä tai "staroja", niin ehkä hekin tavallaan opastavat jotenkin vaikkapa nuoria matkalla eteenpäin. 

Joidenkin sanotaan jäävän tähdenlennoiksi ja joidenkin pääsevän kiintotähdiksi. 

Ei taida kuu esiintyä niin monessa kuin tähti.

Tämän tähden sain hyvältä ystävältä tuliaisina. 

Hän on sen itse tehnyt. 

Ensin kokeilin sitä kuistille. 

Hauska ajatus olisi tähti siinä opastamassa tulijoita perille. 

Sitten kuitenkin ajattelin, että laitan sen tuohon keittiön ikkunalle. 

Siitäkin tulijat sen näkevät, mutta näemme myös itsekin.

Vivamon Raamattukylässä Lohjalla esitetään aina joulun alla vaellusnäytelmänä (katsojat vaeltavat lyhyet välimatkat muutaman kohtauspaikan ja katsomon välillä) ensimmäisen joulun tapahtumia. Siellä tuo tähti loistaa tallin yllä. 

Tallissa oli taas oikeita lampaita, aaseja ja kapalossa oikea vauvakin. 

Sellainen aivan pikkuinen. Marian ja Joosefin näyttelijät siellä häntä hoivailivat. 

Sellaisen ajatuksen jätän vielä teille jos haluatte pohtia, että mikä on sinun elämässäsi se tähti, jota sinä seuraat? 

Kuusenpallokranssi

 Tänä joulun alla tätä on näkynyt monessa paikassa.

Viime joulunakin kyllä jo jossakin.

Pinterestistä löytyy näitä ainakin hakusanoilla wreath christmas ornaments.

Siellä on monen värisinä näitä. 

Joku on innostunut oikein tehtailemaankin näitä.

Mekin kyllä haaveilimme neidin kanssa jos luokkansa myyjäisiin olisimme näitä väkertäneet, 

mutta aika ei riittänyt.

Tähän pohjan leikkasin veitsellä tulevan paikkansa mittojen mukaan ohuesta styrox-levystä.

Ajaa minusta saman asian kuin askarteluliikkeiden valmiit styrox-renkaat.

Nuo styroxit olivat jääneet kauan sitten rakennusajalta. 

Joku oli Pinterestissä tehnyt myös pyöreästä foliovuoasta renkaan leikkaamalla. 

Siinä olisi värikin heti hyvä ainakin hopeansävyiseen kranssiin. 

Tässä ensimmäisessä kranssissa toimin ihan kaapista-löytyy-periaatteella.

Kuusenkoristeita oli kertynyt jo enemmän kuin kuusen tulee laitettua, joten tähän liikeni hyvin palloja.

Kuusen nauhaa kieritin ensin renkaan ympärille.

Sitä en vielä liimannut kiinni.

Sitten vain ripustusnupit irti palloista ja liimaamaan.

 Kuumaliimapyssy on näihin paras, mutta liimapatruunoita menee yllättävän paljon.

Pari enkeliäkin liimailin pallojen päälle lepäilemään.

 Ei tuo nyt mikään tyylikuningatar ole. 

Ohuen nauhan hankkimista ja lisäämistä harkitsen vielä. 

Ja ehkä muutaman pienen pallon.

Onpahan ainakin jouluinen.

 Mielellään noita teen lisääkin vaikka sitten seuraavaksi jouluksi.

Jos vaikka alesta hamstraisi kuusenpalloja.

Menetin yskän myötä ääneni niin tässä sairaslomailen muutaman päivän melkein puhumattomana. 

Näitä vanhempia kuvia on nyt aikaa tässä tekstittää ja koota postauksiksi.

Ihanaa joulunalusajan jatkoa Sinulle.

Piparijuttuja

Leipominen kuuluu meillä myös jouluun. 

Esimerkiksi Pinterest olisi pullollaan kaikkia ihania ideoita. 

Yhden sieltä aion ainakin toteuttaa, siitä myöhemmin.

kuva Maarit Ailio

Meillä etenkin kuopus on innokas leipuri. 

Ja myös pinterestin käyttäjä. 

Tällaisia ukkeleita hän leipoi jokin aika sitten. 

 

Nuo pienet karkkikepit olivat kiva löytö ihan pikkumarketista.

 Tosin isompi ukkelimuottikin on toivelistalla. 

Meillä on aika iso määrä jo piparimuotteja ja nopeasti laskien viisi uutta on ostettu tämän joulun alla. Toinen neiti teki itsekin piparitaikinaa pari viikkoa sitten ja hyväähän se oli. 

Silti leivomme piparit enimmäkseen ostotaikinasta. 

Jouluna niitä ei välttämättä ole, mutta monta kertaa ennen joulua kyllä. 

Monivuotinen (olisko nyt ainakin 7. vuosi) perinne, piparitalkootkin on tulossa vielä ennen joulua. Silloin kuopus kutsuu kaverinsa kylään taikinoineen ja kaulimineen.

Tämän vuoden piparijuttu, jonka kaikki silloin leipovat, on jo päätetty. 

Sitä on paljon kyseltykin, mutta se on salaisuus piparitalkoiden alkuun asti. 

Koeversion teemme ja sen mukaan vähän kaavoja lähiaikoina. 

Tytöt ovat leiponeet myös huoneisiinsa jo pienet piparimökit.

 ja

Pipariukot karkkikeppeineen päätyivät kuopuksen oman kuusen oksille.

Tällainenkin kakku olisi kiva tehdä:

Piparintuoksuista joulunalusaikaa Sinulle!

Joulukorteista

Jokavuotinen jännitysmomentti, jota olen jännittänyt joulun alla jo yli 20v vuoden ajan.

Tätä on ehkä vaikea arvata, kun ei ehkä ole se yleisin joulujännityksen aihe.

Minulla se kuitenkin on

 joulukortit.

Aluksi tein joulukortit koirien kuvista. 

Sitten tuli ensimmäinen lapsi. 

Pienestä paikallaan vielä pysyvästä oli melko helppo ottaa kuvia. 

Lasten lukumäärän kasvaminen lisäsi osaltaan haastetta kuvaajallekin.

En muuten ihmettelisi ellemme saisi koskaan joulukorttia, jossa poseeraa lapsenlapsemme. 

Sen verran kuvaaminen on vaatinut lahjontaa ja pitkiä hermoja. 

Joskus on käyty ulkona syömässä kuvausten jälkeen. 

Usein on tehty kompromisseja vaatetuksessa tyyliin "joo ei ne vääränväriset/likaiset collegehousut näy kuvassa, ei tarvitse vaihtaa".

Unelmatilanteessa suunnittelisimme yhdessä lasten kanssa kuvaustilanteen, vaatteet ja taustat. 

Siinä he sitten kaikki hymyilisivät kameralle ja lemmikkitrio mukana. 

Käytännössä tuo ei vaan aina mene  noin ;)

Käytännössä suunnittelen, valitsen ja tarkistan kameran kanssa valaistuksen yms. ja sitten lapset lahjottuina tulevat paikalle ja ehkä osa katsoo kameraan ja hymyileekin, mutta ei samaan aikaan.

Välillä on palattu jo eläinkuviin.

Tänä vuonna minulla oli idea kuvata koirat ja tonttulakki. 

Helpoin olisi ollut kuvata vain se tonttulakki. 

Se pysyisi paikoillaan, ei vaatisi kallista kuvauspalkkiota eikä hätäilisi kiirettään. 

Ei vaatisi lisälahjusta kuvauspaikan vaihdosta.

Teiniystävällinen joulukortti on myös kollaasi. 

Kuvia kun on kuitenkin tullut napsittua potkin vuotta. 

Niihin vain yhdistävä teksti ja kortiksi.

Nykyään teen kortit koneella ja lähetän teksteineen valokuvaamoon teetettäviksi. 

Näin ne ovat ikään kuin valokuvia ja maksavat valokuvien hinnan. 

Tuo on paljon halvempaa kuin.varsinaisten korttien.teettäminen.

Niin ja se jännitysmomentti.

Se on siinä minkälaisina kuvat tulevat kuvaamosta. 

Onko niitä rajattu väärin? 

Muistan yleensä jo jättää reunoihin rajausvaraa.

Miltä värit näyttävät?

Lähettäessä ohjelma saattaa ilmoittaa kuvan laadun huonoksi, mutta silti tulos saattaa olla ihan hyvä.

Tulevatko kortit ajoissa? 

Taas tänä vuonna joudun tuota jännittämään.

Onko tekstissä kirjoitusvirheitä? 

Ainakin kerran menivät uusiksi kun toivotin hyvää uutta vuotta vuosiluvulle, joka oli juuri päättymässä.

Nykyään muistan jo oikoluetuttaa tekstin jollakulla vaikka lapsista.

Aina täytyy olla suunnitelma B siti.

Tänä vuonna jännitän kaiken muun lisäksi korttien kokoa. 

Eilen illasta askartelin korteille kuoria, kun ovat tavallisesta kuorikoosta poikkeavia.

En jaksanut flunssaisena lähteä sopivia kuoria etsimään kun välttämättä niitä ei tämän kaupungin valikoimista löytyisi.

Vaikka monet lähettävät joulutervehdyksensä tekstiviestillä tms. niin minun joulunalusaikaani kuuluu korttien ideointi, tekeminen ja jännittäminen.

Kaupan kortteja ostan toisinaan kyllä kun kauniita ovat ja laitan koristeiksi. 

Mukavaa kolmannen adventin aikaa Sinulle.

Niin ja: tämän postauksen postikortit ovat Maarit Ailion piirtämiä :)
Paitsi tuo missä on enkeli ja koira. Sen piirtäjä on Minna Immonen.