Syyskukkia

Syksy on niin ihanaa aikaa, vuodenajoista suosikkini.

Ilma on raikas ja kaikkeus värikäs. 

Sittenhän on se kolea loskainen syksy, joka ei ole niin kiva ollenkaan.

Syksyyn liittyy myös kynttilänvaloa ja

lämpimillä villalangoilla kutomista.
 Silloin kun ulkona on pimeää ja koleaa, luontokin ikään kuin kannustaa käpertymään kotiin.

Arki on parhaimmillaan ja elämä jotenkin rytmikästä. 

Vähän jos kääntää jo ajatuksia jopa jouluunkin asti, niin tuntee mukavasti olevansa ajoissa. 

Vaikka kaikki jäisikin vielä ajatuksen tasolle.

Suomen kesä on lyhyt ja vaikka tänä vuonna laitoinkin ulkokukat ruukkuihin jo toukokuussa, niin silti syksy saapui kun ne vielä kukkivat. 

On aina sääli heittää pois kukkivia kasveja, joten osa sai jatkokäyttöä uudessa paikassa. 

Suurin osa olivat kyllä jo huonon näköisiä. 

Muratit olivat vallanneet ihan kunnolla etupihan ison ruukun ja kasvattaneet valtavat juuret. 

Muratit kestävät ainakin pakkasin saakka, ehkäpä jopa kevääseen asti, joten ne saivat uudet paikat takapihan kolmessa ruukussa.

Kanervat takapihalla ovat Lidlin halpoja peruskanervoja, jotka on jotenkin niin luonnollisen näköisiä, että tuovat kivaa rouhea tyyliä.

Isossa ruukussa oven luona on tänä syksynä erilaisia vihreitä kanervalajeja sekä hopealankaa ja keskellä yksi nelivärisenä kanerva.

Toisaalta tykkään kovasti väreistä, toisaalta luonnonmukaisista kasveista,
joten tässä on vähän niinkuin molempia. 

Lisänä vielä kivi.

 Harmi vain, ettei kuistillamme ole katosta, mutta yleensähän lumipeite tulee nykytalvina aika myöhään.

Myös terassilla koko kesän kukkineen hortensia kukat pääsivät vielä sisälle maljakkoon jatkoajalle.

Mukavaa sunnuntain jatkoa Sinulle.

Puolen vuoden tauon jälkeen

Pitkästä aikaa...

Tuli tällainen luova puolen vuoden tauko näemmä.

Tähän pätee se, että kun elämässä tapahtuu paljon, niin blogissa vastaavasti ei tapahdu. 

Lisäksi olen pohtinut mihin suuntaan blogia muokkaisin ja suunnitelmia siitä on työn alla. Jos päädyn aloittamaan uuden blogin, ilmoitan siitä täällä.

En tiedä, mihin tahtiin tekstejä jatkossa ilmestyy ja pohdin sitäkin, 

kirjoittaisinko tältä puolen vuoden tauoltakin jotain.

Nähtäväksi jää.

Lapset kasvavat ja vanhin lähti jo armeijaankin.

Viikonloput hän on yleensä kotona.

Kaksi ihanaa uuttakin henkilö olemme saaneet elämäämme.

Ensimmäinen on esikoisen tyttöystävä :)

Toinen on pieni koiranpentu, joka on nyt jo aika iso pikkukoira.

Molemmista aiheista lisää juttua myöhemmin.

Tulossa myös arkista asiaa eli kaikenlaista mitä kuuluu tällaisen teini- ja koiraperheen arkeen.

Lapsemme kun ovat keskimäärin teinejä ;)

Mukavaa aurinkoista syyskuun jatkoa Sinulle.

Kivaa, että olet vielä tai nyt mukana!