Olipa mukava nukkua pitkästä aikaa omassa sängyssä :)
Alla oleva orkidea sopii tähän tekstiin aloitus-kukaksi.
Kaksivanainen ja jos toinen voi huonosti, ei toinenkaan voi hyvin...
Tai jos toinen voi hyvin, niin toinenkin kukoistaa :)
Saimme kukan lahjana pienryhmäläisiltämme.
Pieksämäellä avioliittoleirillä olimme ryhmänjohtaja-tehtävissä viikon.
 |
| Yläkuva opistolta on pinkki-sävyinen, koska lastenhoitajien paidat olivat tänä vuonna pinkit. |
Tämä leiri oli meille seitsemäs Pieksämäen leiri, mutta tosi erilainen kuin aikaisemmat.
Olimme nimittäin kahdestaan <3
(Tai olihan leirillä 998 muutakin ihmistä...)
 |
| Soluasuntomme viikon ajan. |
Iltaisin ohjelman päätyttyä (ohjelmaa oli n. klo8-21.30) ei tarvinnut huolehtia miten lapset nukahtavat ja jaksavat herätä aamulla.
Monena iltana lähdimme vielä uimaan.
Hyvä pieni ranta, jossa tuohon aikaan yleensä saimme olla jo ihan kahdestaan.
Huomasimme että oli melkein 14v siitä kun viimeksi olemme olleet kahdestaan viikon reissussa.
Viikon aikana ehdimme puhua todella paljon keskenämme sekä kaikkien ihanien leiriystäviemme kanssa, joista monista on tullut todella läheisiä vuosien mittaan.
Pienryhmämme oli toimiva ja mukava, mutta pariskuntien haasteet isoja.
Niin ihana nähdä heissäkin muutos viikon aikana <3
Ilmeet kirkastuivat, tuolit lähentyivät ja tuli yhteisiä suunnitelmia ja toiveikkuutta, itku vaihtui nauruun :)
Tuossa se, minkä vuoksi tätä työtä jaksamme ja tykkäämme tehdä!
Asunnolla istuimme vielä solun keittiössä iltapalalla monena iltana yli puolenyön.
Tutustuimme siellä kahteen uuteen pariskuntaan, joista toista saimme tukea isossa kriisissä.
Yksi parhaita tilanteita oli, kun he viimeisenä päivänä tulivat vielä kiittämään ja lähtivät koko perhe yhdessä kotiin, suloinen vauvansa ja vanhemmat <3
Tuo ei ollut nimittäin itsestään selvää.
Menomatkalla huomasimme, että nythän saamme kahdestaan päättää, miten vietämme tiistain vapaan iltapäivän ja illan. Ei ole tavanomaista kuutta mielipidettä ;)
Pesimme pyykkiä, lepäsimme ja lähdimme Varkauteen.
Taidekeskuksessa oli todella hieno naivistisen taiteen näyttely.
Isäntänä ja emäntänä siellä myös leirituttuja.
Kiersimme näyttelyn ja kahvittelimme heidän kanssaan jutellen aika kauan.
Niin hienoa :)
Kävimme vielä syömässäkin Varkaudessa ennen paluumatkaa Pieksämäelle.
 |
| Vas.ylh. "Iltauinti", vas.alh. "Yötön yö". Kettu-taulu oli suosikkimme. Possun lakissa lukee Pro Atria ;) |
 |
| Hiiri-taulut "Punainen lanka" ja "Unelmamatkalla", kolmas taulu "Menossa mustikkaan" ;) |
En ollut tiennytkään pitäväni naivistisesta taiteesta ;)
 |
| "Sijaisäiti"(suosikkini myös), "Leikki", "Hyviä ajatuksia" (huom. luut päiden päällä) ja "Elämäni tarinan sinulle jaan" :) |
Viimeisen kollaasin kuvat suunnistuspolun varrelta.
Sitä ennen olimme taas sanoneet leirikirkossa toisillemme "Tahdon".
Kahdeksas kerta kun tahdomme ;)
Lapset olivat erinomaisessa hoidossa mummolassa, vanhempi neiti suurimman osan viikkoa ratsastusleirillä.
Ratsastusleirikin oli ollut tosi kiva ja monta uutta kaveriakin sieltä oli löytynyt.
Nyt odottaa melkein kuistillinen purettavia matkatavaroita ja pestävää pyykkiä sekä aika monta muuta hommaa ja valmistautumista sekä lepoakin ennen seuraavaa leiriä :)
Tähän loppuun vielä linkki uuteen leirilaululöytöön, joka minusta kuvaa niin hyvin avioliittotyötä
sekä oman avioliiton eteen tehtävää työtä.
(Kappaletta ovat muutkin laulaneet.)
Liian helposti me alistummePäiviin arkisiin ja harmaisiinIlman taistelua antaudummeEmme usko enää unelmiin
Vaikka musta-valkoinen ois maailmaSilti oikeus on meillä kaikillaNähdä sateenkaaren värisiä unia
Liian usein meidät pelko voittaaSitoo kädet meiltä ilkkuenHaaveet salaisimmat raunioittaaTyöntää meidät maahan varjojen
Liian suurta surun synkkää viittaaAina perässämme laahataanHukkuu ilo, emme enää piittaaMitä huominen tuo tullessaan
Sisälläni pieni toivo itää:Kyllä tästä vielä selvitäänKunhan oikeudesta kiinni pitääLyödään aukko yöhön pimeään
Onhan meidän ainut tehtävämmeJatkaa työtä, nähdä näkyjäPistää likoon koko elämämmeEttä valon näkis eksyvä
