Eilen löysin kalenterin välistä mietelmän, jonka olen joskus tulostanut.
Sen myötä tässä teille ihanille sydän ja tulppaaneja.
Mitä elämässäsi muuttuisi, siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti
kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
kyselisit vointiasi
täyttäisit toiveitasi.
Yhden oman toiveeni täytinkin tänään, kun täydensin lankavarastojani :)
Tyttö 11v toivoo mustavalkoista tuubihuivia ja rasoja.
Tuo harmaa päätynee kissanseläksi tahi vaikka hiiren ...
Ja sitten pinkkiä ...
Ja kullan kimallustakin voisi johonkin rivien väliin lisätä ...
Kaikkia suunnitelmiani ja ostoksiani en voi tänne kuvata, kun osa on menossa lahjoiksikin kevään mittaan ...
Kirpparilta löytyi tytölle Hevoskuiskaaja eurolla. Voisi kai tuon itsekin lukea jos ehtii.
Ja vihdoin muistin myös tytön toivoman säiliöterottimen ostaa rikkoutuneen tilalle.
Iloa tähän päivään on tuonut myös se, että esikoinen pääsi opettajansa kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että mistä kirjasta ja kirjailijasta tekee kirjaprojektinsa.
Kun ihan ohuimmat lastenkirjat kaikki kirjat eivät jostain syystä opettajalle kelvanneet ;)
Tämä on monestakin syystä hyvä valinta muusikko-pojallemme.
Niin ja vielä yksi päivän ostos.
Miehelle tuliaisia katsastuskonttorilta. Vähän liiankin tulisia kuulemma, siis chili-salmiakkia ovat.
Pari korjausta autoon täytyy nyt tehdä, kuten arvelinkin, mutta ei tarvitse enää katsastaa uudestaan niiden takia.
Toki nuo korjaukset vähän harmittavat, mutta olen opetellut sellaista sanontaa ja asennetta, kuin
"PIKKU VIKOJA".
Nuoremman pojan kaverilta tuon kuulin ja minusta se sopii niin moneen kohtaan.
Eli kun jokin asia menee pieleen tai jokin aviomiehessä jossakussa harmittaa, voi todeta "pikku vikoja".
Tänään vielä 13v pojan vanhempainvartti ja luennon tekemistä.
Sormet kyllä syyhyäisi jo uusien lankojen ja suunnitelmien pariin :)