Harmaata on...
Mulla on sellainen Déjà-vu, että olen kirjoittanut näin ennenkin.
Tämä seuraava kuva on otettu puolenpäivän aikoihin, valoisimpaan aikaan.
Eilen kyllä lenkillä mietin, että nyt pihlajanmarjat näyttävätkin kauniilta, kun oksat ovat muuten kuivat ja paljaat ja taustakin harmaa.
Siinä ne punaisina hienosti korostuvat.
Ehkä sitä täytyy olla vähän harmaata välillä, että pienet kirkkaammat jutut pääsevät paremmin esille.
Noin niinkuin elämässä yleensäkin.
Menipä filosofiseksi ;)
Tämä lumiukko ystävän pihassa oli niin hauska, että piti oikein valokuvata.
Eipä ole paljon ukosta jäänyt jäljelle.
Mieskin on harmaissa, nimittäin armeijan harmaissa.
Kertaamassa ja etenkin uutta oppimassa.
Ammunta ainakin oli sujunut hyvin.
Siinäpä ne harmaat.
Meidän arki ei onneksi ole ollenkaan harmaata.
Minä vietin viikonloppuni alkuviikosta ja nyt tuntuu ihan maanantailta.
Vuorotyötä tehdessä on hieman haasteellista muistaa, mikä päivä on menossa, kun tunne sanoo toisin kuin järki ;)
"Viikonloppu" meni rentoutuen ja kahtena päivänä oli hyviä ystäviäkin kylässä.
Tuo onkin kaikkein paras tapa päästä irti työasioista, kun heti työpaikan ulko-ovella ystävä soittaa, että sopisiko tulla käymään, taidan olla teillä jo ennen sua :)
Toki myös pyykkiä täytyi pestä ja normaaleja kotihommia tehdä, kun niitä teen mahdollisimman vähän työpäivinä.
Kuopuksen kanssa käytiin vähän shoppailemassakin ja koiran kanssa lenkkeiltiin.
Niin ja syntyihän taas parit lapasetkin tuossa sivussa.
Tuossa vähän valkoisempi kuva, sekin tältä kuulta.
Toivottavasti pian pääsee taas ottamaan lumikuvia :)
Kivoja päiviä Sinulle :)
