keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Elämä voittaa

Tätä kirjoittaessani pyykkikone hurisee ja lattialla on aurinkoläikkiä :)
Eilen aamulla istuin tuskaisena röntgenin odotusaulassa.
Edellisen yön olin miettinyt pitäisikö pyytää miestä tilaamaan ambulanssi, kun olin niin kipeä.
Onko krookus suosikkisi kevään sipulikukista?
Sunnuntaina jo kävin ensiavussa kylkikipuni vuoksi.
Pari minuuttia lääkärillä ja diagnoosina mahdollinen keuhkokuume ja kourassa antibiootti-resepti.
Päivystysajalla täällä on nykyään vuokralääkäreitä, jotka eivät aina puhu edes kunnolla suomea.
Maanantai-iltana kipu yltyi ihan eri luokkaan.
Voin sanoa, etten ollut noin kipeä aikaisemmin synnytyssalin ulkopuolella ollutkaan.
Vähänkin yskiessä tuntui, että silmissä sumenee ja kylki repeää.
Nukkua ei voinut missään asennossa.
Eilen sitten omalääkäri tutki ja keuhkot kuvattiin.
Keuhkot olivat onneksi puhtaat eikä kylkiluissa ainakaan silminnähtävää murtumaa näkynyt.
Diagnoosina revähtymä kylkiluiden välitilassa ja kourassa kipu- ja yskänlääke-resepti.
Täytyy kyllä sanoa, että oli eroa kuin yöllä ja päivällä noilla lääkärikäynneillä.
Meillä on niin hyvä omalääkäri, että ei tarvitse yhtään epäillä etteikö kaikki tarpeelliset tutkimukset tulisi tehtyä ja hoito olisi oikea. Ei ollut kiirettäkään ja ehdittiin puhua muitakin asioita.
Minulla on paha taipumus ensin ennen lääkärille menoa miettiä itse diagnoosi ja mikä lääkitys tarvitaan, mutta omalääkäriin luotan niin paljon, etten yhtään kyseenalaista häntä.  
kauniisti kotimainen - narsissi
Lääkäreistä tuli mieleen, kun kuopuksella oli tässä jokin aika sitten ien tullut kipeäksi heiluvan hampaan kohdalta. Neiti oli kävellyt koulullaan toimivaan hammashoitolaan, koputtanut oveen ja kysynyt voisiko hammaslääkäri katsoa ientä.
Suuhygienisti oli sen katsonut ja ohjeistanut hammasta vain heiluttelemaan.
Seuraavaksi neiti oli mennyt terveydenhoitajan luo, siellä oli koululääkäri paikalla.
Lääkäri oli antanut neidille särkylääkkeen ja kipu helpotti.
Kotona neiti totesi, että on se vain hyvä kun meillä on koulussa aina kaikki lääkärit paikalla :)
Eli ei ainakaan lääkäripelkoa ole :)
Helmililja
Eilen oli kyllä sellainen päivä, että lapset ovat saaneet passata äitiä.
Ovat asetelleet tyynyjä, tuoneet vettä ja lääkettä, vieneet koiraa ulos jne.
Ilansuussa kun jääkaapin ovi alkoi käydä tiheään ja olin käyttänyt 25 minuuttia sohvalta ylös nousemiseen, totesin ettei auta kuin kutsua lapset ruuanlaittopuuhiin.
Yhteisvoimin he paistoivat jauhelihaa ja keittivät makaroneja. Nuo maustamalla ja yhdistämällä he saivat aikaan kattilallisen hyvää ruokaa ja olivat ruokitut,
Sohvalta käsin vähän ohjeistin, ja yritin olla nauramatta hauskoille jutuilleen, koska nauraminen oli tuskallista.
Hyvin heillä toimi työnjakokin, nuorin kattoi pöydän.
Onneksi on jo isot lapset :)
Ja onneksi on Ystävät!
Yksi oli autonkuljettajana lääkärireissulla ja moni muu hengessä ja esirukouksin mukana.
Kun meillä ei ole tuota suvun turvaverkostoa ihan lähellä, on ihana tietää, että apua saa kun vain pyytää.
Tulppaani Angelique
En sano, että Ukrainan kriisissä on mitään hyvää, mutta sen ansiosta mies on tällä viikolla edes loppuillat kotona.
Päivät hän etäkouluttaa ukrainalaisia, ei ollut nyt järkeä matkustaa paikan päälle.
in UKRAINA!
Ukrainasta.
Kuvat ovat tällä kertaa netistä.
En viitsi tätä sotkuista kotia kuvata.
Villakoirat saavat nyt kasvaa ja lisääntyä ihan rauhassa.
Tänään pystyin jo lapsille itse ruuan tekemään välillä leväten ja tosiaan pyykkiä pesemään.
Muu aika menee tässä lepäillessä, tuo kipulääkemäärä tekee aika tokkuraiseksi.
Nyt vielä pari tehokasta lepopäivää ja sitten viikonlopulle onkin mukavaa ohjelmaa koko porukalle :)

Aurinkoisia maalispäiviä Sinulle :)





perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ompeluseuraa

Taas on yhden viikon loppu käsillä.
 Yhden kivan jutun aattelin tänne kirjoitella.
Meillä on nimittäin molemmat tytöt innostuneet kutomisesta :)
 Kuopuksellekin oli opettaja sanonut, että tuo taito olisi hyvä ensi syksyksi oppia, kun se silloin käsitöissä tulee eteen.
No neiti valitsi korista langat ja puikot ja alkoi opettelemaan :)
 Tässä vanhemman neidin kaulahuivi jo hyvässä vaiheessa.
Kutoessa tytöillä riittää juttua, puidaan kaikki omat ja kavereiden kuulumiset sekä uskon asioitakin.
 "Kun kerran Jumala on ollut aina olemassa, niin mistähän Hän keksi sitten kerran alkaa luoda maailmaa?"
Kuopus mietti, että kun äiti kerran ystävien kanssa tavatessa joskus kutoo yhdessä, niin hänkin aikuisena noiden ystävien lasten, eli omien ystäviensä, kanssa sitten voi kutoa.
Ja omatkin lapsensa voivat.
"Äiti, voisiko käsityöt olla se meidän perheen sukuaarre, joka siirtyy sukupolvelta toiselle?"
Raitahamsteri-tumput valmistuivat kuopukselle siinä jutellessa.
 Pojalle valmistui sukka tänään kun pidettiin lasten kanssa elokuvailta.
Elokuvana oli hieno tositapahtumiin perustuva Sambiassa ja Etelä-Afrikassa kuvattu Faith like potatoes.
 Miestä tässä vielä odottelen kotiin Pietarista, jonne työ vei täksi viikoksi.
Pian pitäisi taksin ajaakin jo pihaan.
Talvipalatsi, Pietari
Oikein Hyvää viikonloppua Sinulle :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Juhlahumua

Juhlakuvia on kertynyt kameraan viime aikoina, niin laitanpa muutaman tännekin.
Nuorempi poika täytti jo 15 vuotta :)
Nuorempi tyttökin eli kuopuksemme jo kaksinumeroisen luvun hänkin: 10 vuotta :)
 Koirakin täytti jo viisi vuotta :)
Tässä neiti laittaa ikkunaan Happy Birthday -koristetta koiran syntymäpäivän aamuna.
Kuopus halusi juhlia kavereidensakin kanssa ja kutsui 12 samanikäistä neitiä juhlimaan.
Oli menoa ja meininkiä muutaman tunnin ajan :)
 Tarjoiluksi tyttö halusi vohlukakun.
Tavallisten vohvelisydänten lisäksi paistoin vehnättömiä pikkulättyjä.
Laitoin vehnäjauhojen tilalle perunajauhoja ja soseutin taikinaan mukaan yhden banaaninkin.
 Sivupöydältä neidit saivat koota omat jäätelö annoksensa.
Niihin oli tarjolla vohveleiden ja jäätelön lisäksi marenkeja, hilloja, vaaleanpunaista kermavaahtoa ja karkkeja.
 Nuo päivänvarjot olivatkin mieluisia, tytöt koristelivat annoksensa niillä.
 He koristelivat myös juomansa niillä, tekivät "rantajuomia" ;)
 Jokaiselle vieraalle neiti ojensi kiitoslahjaksi ruusun.
 Illalla neiti ihmetteli, miten ihan jokainen lahja oli niin ihana :)
Eiväthän vieraat voineet tietää hänen toivoneen juuri noita kaikkia.
 Minusta ihana oli tämä siili-tyyny, jonka neiti sai myös ja laittoi kaikkien iloksi olohuoneeseen.
Niin suloinen :)
 Päivänvarjo oli seuraavanakin päivänä hiuksissaan :)
 Eilen kävi vielä yksi pikkuneiti synttäreillä, lasten serkku vanhempineen ja koirineen.
 Illalla oli kiva kuunnella, kun kuopus kertaili serkun puuhia ja sanomisia.
Harvoin näemme, niin serkkutyttö oli muuttunut ja oppinut paljon lisää ja hänestä oli jo leikkiseuraakin.
Olisi mukava asua lähempänä ja nähdä useammin.
Seuraavat isommat juhlat meillä onkin sitten vasta kesällä ja silloin isoimpina pojan rippijuhlat :)
Vähitellen alamme tarjoiluja sekä kutsukortteja pojan kanssa suunnittelemaan.
Juhlia ei kyllä ole koskaan liikaa :)
Joskus juhlimme ihan tavallista arki-iltaakin ellei juhlan aihetta muuten ole lähistöllä.
Kirjassa, jota luen, äiti piti lapsilleen riippukeinujuhlat kun löysi varastosta riippukeinun, jonka sitten ripusti kahden koivun väliin. Juhlissa he söivät jäätelöä. Ei haitannut, vaikka oli talvi.
Ehkä joku kirjan tunnistaakin, kun tuntuu olevan suosittu.
Kirjoitan siitä erikseen jossain vaiheessa enemmänkin.

Juhlahetkiä arkeesikin :)



torstai 13. maaliskuuta 2014

Pieniä ihmeitä

Täällä ollaan parannuttu flunssasta ja arkiset viikot soljuvat vauhdilla eteenpäin.
Mies matkustaa, tällä viikolla Lontoossa ja Berliinissä.
Brandenburgin Portti
Olen miettinyt viime aikoina, miten ihmeellisesti jotkut kohtaamiset johdattuvat.
Heppatyttömme selvitteli alkuvuodesta mihin entinen hoitoponinsa myytiin.
Uudesta tallistaan se oli jo ehditty myydä eteenkin päin.
Ponin löytyessä löytyi myös kaksi uutta hyvää ystävää, samanikäiset heppatyttö-sisarukset.
Neiti oli heillä viime viikonloppuna jo toista kertaa, nyt koko viikonlopun.
Siellä maalla olivat pitäneet poneille estekisat, hoitaneet poneja, katsoneet hevos-elokuvan ja höpötelleet heppajuttuja.
Hauskaa oli ollut :)
Auringonlasku ajellessamme hakemaan neitiä kotiin.
Myin esikoispojan puolesta tämän vanhoja pleikkaripelejä.
Ostaja yhteen settiin löytyi pohjoisesta ja kerroin meidänkin pohjoisessa ennen asuneen.
Aikamme viestiteltyämme selvisi, että olemme asuneet ihan samassa rivitaloasunnossa!
Me myimme aikoinaan asunnon eteenpäin perheelle, joka myi sen vuorostaan heille ja hekin jo pois.
Olipa niin mukava kuulla tuoreempia kuulumisia taloyhtiöstä, asunnon remonteista jne. 
Oli ensimmäinen yhteinen omistusasuntomme ja poikamme syntyivät tuossa asuessamme ja oli kiva palata muistoissa taaksepäin :)

Pieniä ihmeitä on myös kukkapenkissämme, tulppaanin alkuja.
Sekä rikkaruohoja...

Pienten ihmeiden täyttämiä keväisiä päiviä Sinullekin :)

PS: Väriä kevääseen on mahdollista saada osallistumalla arvontaan täällä:
http://valkoinenpuutalokoti.blogspot.fi/2014/03/ihana-kevatarvonta.html

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Lomakuvia

Me ollaan levätty ja rentouduttu.
Ollaan myös yskitty ja aivasteltu.
Lääkitty ja nukuttu.
 Pitkin lomaviikkoa on meillä ollut potilaita, mutta etenkin nyt viikonloppuna.
Talo on ollut kyllä hyvin rauhallinen.
Sohvat on olleet käytössä, samoin täkit ja huovat.
 Tälle vkonlopulle olisi ollut paljon ohjelmavaihtoehtoja.
Kahdet synttärit ja yhdet rippijuhlat.
Miehen lähtö Australiaan.
Kurssi Helsingissä.
Perjantaina mies kävi lääkärissä ja sai todistuksen, ettei voi lähteä 30 tunnin lentomatkalle.
Influenssaa epäili.
Lentokyvyttömyys-todistus ;)
 Perjantai-iltana oli pakko tehdä päätös, emme lähde sielunhoitokurssille Helsinkiin lauantaiksi.
Ja lauantai-iltana sama päätös sunnuntain osalta.
Onneksi siellä oli saatu kaikki asiat järjestymään vaikka olimme vain hengessä vahvasti mukana.
Ja onhan kurssivkonloppuja vielä kaksi.
 Nuorempi poika sairasti rajuimmin.
Lauantaina ruokapöytään tultuaan kysyi saako syödä sohvalla kun vähän huimaa.
Kuume oli yli 39 asteen ja iho kauttaaltaan nokkosrokolla.
Kyllä voi äiti tulla iloiseksi kun huomaa lapsen ottaneen puseron pois.
Tämä siis sen jälkeen kun lapsi on tärissyt kylmästä monen peiton alla monta tuntia kuumelääkkeistä huolimatta ja kuume vain nousee.
Nyt hänenkin vointinsa on onneksi parempi vaikka kuumetta vielä onkin.
 Itse olen vielä toipilas.
Kuume ei meinaa kokonaan laskea ja kurkkuun sattuu.
Alakerta muistuttaa kenttäsairaalaa.
Kyllä meiltä kouluun jo pari lasta huomenna lähtenee.
Itse haaveilen, että jaksaisin imuroida.
Mutta ehtiihän sen joku toinenkin päivä.
 Mies on hoitanut ulkopolitiikkaa, käynyt apteekissa ja kaupassa tarpeen mukaan.
Eilen vanhempanikin jättivät ohi ajaessaan (ei ollut järkeä tulla tartuntaa hakemaan) ulko-ovemme taakse pari ruoka- ja herkkukassia :)
Tänään pyysin miestä ostamaan pakastepullia, että halukkaat saavat täyttää itselleen laskiaispullat.
Yleensä en valmispullia osta, mutta nyt noidenkin paistaminen vaati lepoa ja tytöt vahtivat pullat pois uunista.
 Lapset tykkäsivät kun saivat täyttää pullansa ihan oman maun mukaan kun äiti ei jaksanut kontrolloida ;)
Olihan erilainen hiihtoloma, ihan pakkolepoa.
Varmasti me sen nyt tarvitsimme :)
Mukavaa maaliskuun alkua Sinulle :)